Murmansk on toisille bändi, toisille vain ikävä muisto.
Mitä sinulle tulee mieleen nimestä Murmansk? Vai että helsinkiläinen indierockbändi? Millä vuosikymmenellä oikein elät?
Ilmeisesti tällä, sillä "Murmanskin" assosiointi Neuvostoliittoon suuntautuvaan vodkaturismiin nousee suoraan kumpujen yöstä. Silloin, 20 vuotta sitten, Murmansk merkitsi tätä:
Täysi bussilastillinen suomalaisia matkalla Raja-Joosepin raja-asemalle. Mukana kolme stereotyyppistä hahmoa: viinaanmenevä supliikkimies, tämän hiljainen teiniviiksikaveri sekä rätväkkä toimitusjohtajaemäntä (sinkku). Lisäksi harmaata massaa ja muutama rock-nuori.
Neuvostoliiton puolella alkavat vaikeudet. Muu seurue holahtaa läpi tullista kuin tyhjää vain, mutta viimeinen jäsen otetaan tavan mukaisesti jonosta sivuun. Kyseessä on rock-nuori, joka on pre-apokalyptisissa tunnelmissa jemmannut lompakkoonsa kuvia ydinräjähdyksen sienipilvestä ja taivaalla lentävistä ohjuksista. Kuvat ovat peräisin The Day After -ydinsotaelokuvasta, mutta sitä ei lompakkoa penkova neukkuvirkailija tiedä. Tarkastuksesta tulee perusteellinen.
Kun bussi pääsee viimein jatkamaan kohti Murmanskia, alkaa maisema muuttua kuin ydinsodan jäljiltä olevaksi.
Seuraavan aamun opastetulla kaupunkikierroksella matkaseurue on vielä jotakuinkin koossa. Toimitusjohtajaemäntä räkättää, supliikkimies vääntää vitsiä, hiljainen kaveri on hiljaa. Huomio kiinnittyy aiemmin taustalla pysytelleeseen hahmoon - rotan näköiseen keski-ikäiseen mieheen, joka valittaa kohmeloa ja pidättelee museon neuvostonähtävyyksien edessä oksennusta.
Vodkaa myydään hotellin ravintolassa 100 gramman annoksina. Pimeän vaihtokurssin mukaan se on käytännössä ilmaista.
Illat kuluvat satagrammaisia ravintolassa nauttien, päivät sosialistista betonirealismia ihaillen. Rotannaamaa ja muita ilmestyksiä ei näy. Koittaa kotiinlähdön aika.
Bussissa päästään todistamaan aitoa lomaromanssia. "Ihmishen ikää-vä tooi-seen luoo!" naisjohtaja hoilaa ja halaa kikattaen hiljaista kaveria, jonka kaula on purtu mustaksi. Parikymmentä vuotta nuorempi sulho myhäilee tokkurassa teiniviiksiinsä. Supliikkimies on vaiti.
Keskellä ei-mitään bussi hajoaa. Perässä tuleva toinen bussi on niin täynnä, että seurue joutuu seisomaan. Tällöin rotannaama, joka on ympäripäissään, alkaa valua rock-nuoriin kuuluvan neidon päälle. Rotannaaman rinnuksilla on oksennusta ja housuissa ns. jackpot. Haju on tyrmäävä.
Neito ei pysty väistämään rotannaamaa, jonka suusta roikkuu jäykkää sylkeä. Uusi oksennus uhkaa. Neidon poikaystävä yrittää kiskoa rotannaamaa toiseen suuntaan. Hän askartelee linja-auton penkinsuojuksesta oksennuspussin ja ripustaa sen rotannaaman kaulaan kuin kaurapussin hevoselle.
Bussi vaihtuu taas. Pimeys ja hiljaisuus laskeutuvat jopa toimitusjohtajaemännän ylle. Rotannaama vetäytyy yksinäisyyteen takapenkille ja alkaa karjua sieltä solvauksia äänettömille kanssamatkustajille. "Saatanan mulkut!"
Viimein hänkin vaikenee. Ouluun tullaan aamuyöstä. Rotannaama luikkii tiehensä ilmestyäkseen kymmenen vuotta myöhemmin Raksilan markettien parkkipaikalle.
Älkää tulko puhumaan minulle älykkäästä helsinkiläisestä indierockista.
Perjantaille 30.1.2009 suunniteltu Murmansk & Getawaycab -keikka 45 Specialissa peruuntuu päällekkäisbuukkauksen takia.
Miekka ja kypärä -palstalla
esitellään nuorisotapahtumia
menneiltä vuosilta.