Muistot vievät 90-vuo­tiaan Matti Kyl­mä­sen ta­kai­sin kii­rei­siin työ­vuo­siin – ta­lous­neu­vos palaisi 1950-lu­vul­le, jos saisi mennä ajassa taak­se­päin

90-vuotissyntymäpäivien alla Matti Kylmänen on nähnyt paljon unia. Unissa Pirkko-vaimo näyttäytyy hyväkuntoisena ja kaikki on niin kuin ennen vanhuuden mukanaan tuomia sairauksia.

Sunnuntaina 90 vuotta täyttävä Matti Kylmänen muistaa seikkaperäisesti henkilöhistoriaansa ja perustamaansa yritykseen liittyvät asiat. Sunnuntaina 90 vuotta täyttävä Matti Kylmänen muistaa seikkaperäisesti henkilöhistoriaansa ja perustamaansa yritykseen liittyvät asiat. Hän viettää syntymäpäivän perhepiirissä.
Sunnuntaina 90 vuotta täyttävä Matti Kylmänen muistaa seikkaperäisesti henkilöhistoriaansa ja perustamaansa yritykseen liittyvät asiat.
Sunnuntaina 90 vuotta täyttävä Matti Kylmänen muistaa seikkaperäisesti henkilöhistoriaansa ja perustamaansa yritykseen liittyvät asiat.
Kuva: Sari Kihnula

90-vuotissyntymäpäivien alla Matti Kylmänen on nähnyt paljon unia. Unissa Pirkko-vaimo näyttäytyy hyväkuntoisena ja kaikki on niin kuin ennen vanhuuden mukanaan tuomia sairauksia.

Matti Kylmänen on hyvillään, että välillä uni maittaa. Toisinaan uni ei tahdo tulla silmään ja silloin mieleen nousee muistoja. Kun muistot saavat vallan, tulee käytyä läpi koko tähänastinen elämä.

Muisteltavaa Matti Kylmäsellä riittää. Lapsuusmuistot vievät kotipaikalle, jossa vanhemmat ja isovanhemmat hankkivat elantoa perinteisin tavoin makkaraa, rössyä ja palvituotteita valmistaen. Lapset olivat mukana työnteossa pienestä pitäen. Jo kymmenvuotiaana Kylmänen oli miehentöihin pystyvä niin, että kouluun meno saattoi aamulla venyä, kun piti ennen kouluun lähtöä tappaa naapurissa lammas tai vasikka.

Parikymppisenä Matti Kylmänen oli jo täysi kauppamies ja kulki Pohjois-Suomen suurimmilla markkinoilla myymässä kotitilalla jalostettuja lihatuotteita.

– Puntarin nokkaan kun otti lihan, piti hinnoittelun tapahtua justiinsa päässä laskien. Siinä ei ehtinyt alkaa paperille kynällä hintaa laskemaan.

1965 Matti Kylmänen oli perustamassa Oulun teurastamoa, jossa olivat Kylmäsen yrityksen lisäksi mukana Karjakunta, OTK ja Kotivara.

– Kehitettiin teurastamotoiminta ihan huippuunsa. Lopulta jäljelle jäätiin vain me ja Kotivara. Lopulta minäkin jäin pois ja rupesin kehittämään omaa yritystä Rantsilaan. Se työ kesti 1960-luvulta näihin päiviin. Tulipalo vei kaksi vuotta sitten työn mitä oli saatu aikaiseksi.

Kylmänen Food Oy:n tehtaan palo oli hirveä isku koko yrittäjäperheelle.

Yrityksen valikoimassa on edelleen jo Matti Kylmäsen isoäidin valmistamista tuotteista palvilihan lisäksi rössy.

– Rössyssä on ollut meillä sama resepti jo vuosisatoja.

Moni jäi kaipaamaan sisäelimistä valmistettua mahasylttyä. Syltyn teko loppui, kun sisäelimien käyttö kiellettiin.

Eläkkeellä ollessaankin Matti Kylmänen valmisti joulun alla ruussylttyä. Syltyn raaka-aineena on lihaisa possunkylki, joka maustetaan ja suolataan hyvin, kääritään rullalle ja keitetään verkkoon pakattuna kypsäksi.

Jos Matti Kylmänen saisi palata ajassa taaksepäin, veisi matka 1950-luvulle, jolloin mies pursui vielä elämänintoa.

– Silloin pyrittiin elämässä työn kautta eteenpäin, Matti Kylmänen tarkentaa.

Hyvämuistinen Matti on ollut aina. Sotaväessä hän palveli radistina. Mieleen on jäänyt, kuinka hän oli Niinisalossa koko Suomen tykistöleirin paras, kun piti tulkita viesti numerosarjojen perusteella.

– Olihan se mielenkiintoista armeija-ajan, mutta ei minua olisi sellaiset paperihommat pidemmän päälle kiinnostaneet. Kyllä kiinnostus oli liikealalle.

Kolme vuotta sitten Matti Kylmäsen elinpiiri supistui, kun toispuoleinen halvaus vei liikuntakyvyn niin, että ajokortista oli luovuttava. Töitä kuntoutumisen eteen tehdään yhä. Jumppari vierailee Kylmäsellä säännöllisesti. Kun yhteiskunta ei järjestänyt Kylmäselle hänen tarvitsemaansa kävelyharjoittelutelinettä, suunnitteli hän telineen itse. Ystävä rakensi hiljattain telineen jämerästä puutavarasta.

– Sitä on nyt sairauden vanki, ei pääse mihinkään niin kuin terve ihminen. On se kyllä, kun vielä ei ole keksitty tähän vaivaan parannuskeinoa.

Kesällä sähköpyörätuoli saa kyytiä, kun Kylmänen hurauttaa Männistöstä ihailemaan Kurunkanavan kuohuja tai tervehtimään vaimoa Kotipihaan.

Yksinäisyyttä hän ei ole joutunut potemaan. Arki pyörii kotipalvelun, avustajan ja perheen viiden tyttären yhteistyönä. Kylmänen herkistyy, kun kiittelee tyttäriään siitä, että he pitävät isästään huolta.

Kylmänen seuraa aikaansa ja pää on terävä kuin partaveitsi. Kaleva on tullut Matille jo 70 vuotta. Mieleen on jäänyt, kuinka Kalevasta tuli kaksi miestä joko 1948 tai 1949 haastattelemaan Matin mummoa Reetta Stina Kylmästä palvilihan valmistuksesta. Matin päivä ei lähde käyntiin, jos hän ei saa luettavaksi Kalevaa. Hän seuraa aktiivisesti myös tv:stä uutisia.

– En saattas olla, jos en olisi perillä päivänpolttavista asioista, tuumaa Matti Kylmänen.

Matti Kylmänen

Syntynyt 22.12.1929 Rantsilan kirkonkylässä, Kylmäsellä.

Vaimo Pirkko os. Stolt, seitsemän lasta, 17 lastenlasta ja 6 lastenlastenlasta.

Talousneuvos. Nykymuotoisen Kylmäsen lihanjalostusyrityksen perustaja yhdessä Pirkko Kylmäsen kanssa vuonna 1954. Yritystoiminnan pohjan ovat luoneet Matin vanhemmat ja esivanhemmat, jotka harjoittivat Pukin tilalla eläinten teurastamista ja palvaamista.

Rantsila-Temmes LC-clubin ja Rantsilan vesiyhtiön perustajia. Pitkään päättäjänä Rantsilan Osuuspankin hallinnossa.

Harrastanut vaimon kanssa marjastusta ja sienestystä, kasvi- ja mansikkamaan ja viinimarjaviljelmien hoitoa.

Kotiverstaassa syntynyt kymmeniä huonekaluja ja pari kaappikelloa. Ruokapöytään vaihtelua toivat lähijärvistä narratut kalat ja syksyisin metsästetyt hirvet.

Matti Kylmäsen Järvitalonjärvelle vuonna 1955 rakentama kesämökki yhä suvun ahkerassa käytössä.

Vuosia vaimon omaishoitaja.

Syntymäpäivät perhepiirissä.

Ilmoita asiavirheestä