Pekka Vuononvirta. Ympäristöneuvos Pekka Vuononvirta kuoli 75-vuotiaana Oulussa 15. heinäkuuta 2025. Hän oli syntynyt Martinniemessä 28. joulukuuta 1949.
Vuononvirta suoritti ylioppilastutkinnon 1967 ja valmistui filosofian maisteriksi 1974, sekä myöhemmin prosessitekniikan diplomi-insinööriksi 1978.
Hänen koulutuksensa loi vahvan pohjan tekniselle osaamiselle, joka yhdistyi myöhemmin ympäristöalan asiantuntijuuteen. Hän oli jatkuvasti oppiva ja kehittävä ihminen, joka haki tietoa ja sovelsi sitä käytäntöön.
Vuononvirran työura keskittyi ympäristönsuojeluun ja julkiseen palveluun Oulun kaupungilla. Hän aloitti työuransa Oulun kaupungin palveluksessa terveysinsinöörinä 1978, eteni ympäristösuojelupäälliköksi 1986 ja sai ympäristöjohtajan nimityksen 1998. Melkein neljä vuosikymmentä kestäneen uran päätteeksi Vuononvirta eläköityi 1.1 2016.
Vuononvirta vastasi laajasta toimialueesta, joka kattoi ympäristönsuojelun, ympäristöterveydenhuollon, eläinlääkäripalvelut, sekä elintarvike- ja ympäristölaboratorion. Hänen johtajuutensa oli innostavaa ja asiantuntevaa ja hän sai työntekijät sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin ja loi hyvän hengen työyhteisöön. Hän edisti ympäristöasioita faktapohjaisesti, tasavertaisesti ja ammattitaitoisesti, voittaen luottamuksen niin kuntalaisten, yrittäjien kuin päättäjienkin keskuudessa.
Vuononvirta nautti arvostusta virkamiehenä eri puolueiden, päättäjien ja virkamiesjohdon piirissä. Hän oli avainhenkilö hankkeissa, kuten ekovoimalaitoksen rakentamisessa, jossa hän vakuutti päättäjät faktoilla ja selkokielisellä viestinnällä.
Suomen EU-jäsenyys toi hänen työhönsä kansainvälisen ulottuvuuden, ja hän toimi aktiivisesti verkostoissa ja loi arvokkaita kontakteja kansainvälisten kumppaneiden kanssa, mikä hyödytti Oulua.
Tasavallan presidentti myönsi hänelle ympäristöneuvoksen arvonimen vuonna 2010, mikä oli seitsemäs laatuaan Suomessa ja tunnustus hänen merkittävästä työstään Oulun ja Pohjois-Suomen ympäristön hyväksi.
Vuononvirta oli sosiaalinen ja aloitteellinen ihminen, joka tuli toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja vei asioita eteenpäin taitavasti. Ystävyyssuhteet kehittyivät usein yhteisten harrastusten, kuten Petsamon historian ja matkailun kautta.
Hän tunsi syvällisesti Petsamon alueen ja jakoi tietämystään innostavasti. Kalastus oli hänelle rakas harrastus ja hän nautti merestä, jakoi saaliitaan ystävilleen ja vietti useita rauhoittavia hetkiä lohirysinen äärellä.
Kouluaikanaan Pekka löysi rinnalleen Anna-Liisan ja heidän yhdessäolostaan kehittyi vahva elinikäinen avioliitto. Eläkepäiviään he viettivät yhdessä Nuottalassa.
Vuononvirta puhui lämpimästi vaimostaan Anna-Liisasta sekä lapsistaan Reetasta, Raisasta ja Juhosta. Hän seurasi ylpeänä lastensa elämää ja heidän lastenlastensa kasvua.
Pekka Vuononvirta oli positiivinen, rehellinen ja luotettava puoliso, isä ja ystävä. Hänen muistonsa elää niissä, joiden elämää hän kosketti.