Esko Seppänen. Toimittaja ja poliitikko, KTM Esko Olavi Seppänen kuoli HUSin Kolmiosairaalassa 6. joulukuuta 2025. Hän oli syntynyt 15. helmikuuta 1946 Oulussa.
Pesulayrittäjän poika sai porvarillisen kotikasvatuksen ja partiolaisena 1. luokan Mannerheim-soljen. Kokoomusnuorten bileet jäivät, kun Seppänen kauppakorkeakoulussa Helsingissä tempautui radikalismin aaltoon. Palatessaan kesätöistä Jugoslaviasta, hän huomasi kavereiden laittaneen hänen nimensä opiskelijavaaleihin SKDL:n ehdokkaaksi. Pian puolue tuntuikin ihan sopivalta.
Sattuma puuttui myös uran valintaan. Valmennuskurssin jälkeen Seppäselle tarjottiin paikkaa ulkoministeriössä, mutta radiosta kuultu kiinnostava talousohjelma innosti hänet soittamaan Yleen ja kysymään töitä. Loppu on historiaa.
1970-luvun alussa pörssiyhtiöistä tiedettiin kovin vähän. Radioon taloustoimittajaksi pestattu ekonomi Seppänen toimitti viikoittaista ohjelmaa Käyrä korkealla. Ohjelmasarja sai komeat kuuntelijaluvut, ja siihen kerätyistä tiedoista syntyi muun muassa kirja Oy Suomi-Finland Ab. Sen aihepiiri oli tuolloin vielä lähes tabu: ketkä omistavat Suomen pörssiyhtiöt ja mitä sukua he ovat keskenään. Kirja sai tiedonjulkistamispalkinnon ja kiitoskirjeen Urho Kekkoselta. Seppäsen merkitys talousjournalismin uranuurtajana tunnustetaan alalla laajasti.
Eduskuntaan Esko Seppänen valittiin 1987. Radiossa tutuksi tullut iskevä tyyli toimi politiikassakin. Seppänen osasi ottaa yleisönsä ja kerätä mediahuomiota. Hänen poliittisen ajattelunsa punainen lanka oli puolustaa tasa-arvoa, köyhän asiaa ja Suomen itsemääräämisoikeutta.
Kasinokapitalismin, laman ja erilaisten kriisien kansantajuisena erittelijänä Seppänen oli arvostettu ja näkyvä asiantuntija. Kirjoissaan hän ei siekaillut mainita nimiä eikä säästänyt kritiikiltään omankaan puolueen vastuullisia.
Seppänen suuntasi 1999 Euroopan parlamenttiin. Hän keräsi kaksissa eurovaaleissa suurimman osan Vasemmistoliiton äänistä ja oli yksi maan ääniharavista.
EU-kriitikko paneutui tarmolla mepin työhön, verkostoitui kansainvälisesti ja valisti kansalaisia vaikeaselkoisista EU-asioista. Hän luki paljon ja kirjoitti melkein yhtä paljon. Seppänen julkaisi elämänsä aikana yli 30 tietokirjaa ja pamflettia.
Yksityishenkilönä Seppänen poikkesi melkoisesti poliitikkoimagostaan. Hän oli ystävällinen, humaani ja huumorintajuinen sekä poikiensa Kaapon ja Iiron rakastava isä. Seppänen rakensi yhteisöllisyyttä asuinalueellaan ja mökkimaisemissaan Puumalassa. Rössypottuseuraakin hän oli perustamassa.
Seppänen jättäytyi pois vuoden 2009 EU-vaaleista, koska oli sairastunut kolme vuotta aiemmin Parkinsonin tautiin. Muitakin syitä oli. Niihin aikoihin hänen Kaapo-poikansa sairastui syöpään ja menehtyi 37-vuotiaana.
Esikoisensa vaikeaa lähtöä vierestä todistanut isä vakuuttui eutanasian tarpeellisuudesta ja oli keskeisesti edistämässä lain aikaansaamista. Vaikka tavoitetta ei vielä ole saavutettu, Esko Seppänen sai Kirsti-vaimonsa kertoman mukaan kuolla haluamallaan tavalla, seesteisesti ja kivutta.
Vainajan uurna lasketaan perhepiirissä Seppästen sukuhautaan Oulussa.