Seppo Huuskonen. Toiminnanjohtaja Seppo Sakari Huuskonen kuoli Oulussa 28.7.2025. Hän oli syntynyt Tervossa 14.1.1938 kymmenlapsisen perheen kolmantena.
Pienen tilan arki, metsän antimet ja Nilakka-järven kalaisat vedet opettivat työntekoon ja luonnon arvostamiseen jo varhain.
Kiinnostus kalatalouteen vei Huuskonsen opiskelemaan. Valmistuttuaan kalatalousteknikoksi hän työskenteli ensin tutkimuksen parissa. Pian hänen sosiaalisuutensa ja halunsa auttaa johdattivat hänet neuvontatyöhön.
Huuskonen toimi aluksi muun muassa Keski-Suomen maanviljelysseuran kalatalouskonsulenttina ja vuodesta 1969 lähtien Oulun maatalouskeskuksessa (nykyinen ProAgria Pohjois-Suomi), josta hän jäi eläkkeelle vuonna 2001 toiminnanjohtajan paikalta. Mittavan uransa aikana hänelle myönnettiin Kalatalouden keskusliiton korkein ansiomerkki hänen työstään suomalaisen kalatalouden hyväksi.
Huuskonen oli tinkimätön eteenpäin katsoja. Hän kehitti kalastustekniikoita, oli mukana rakentamassa uusia kalasatamia ja toi päättäjiä maaseudun kylille luoden uskoa tulevaisuuteen.
Hän oli sydämellä mukana lukemattomissa kalastuskuntien kokouksissa ja hänet muistetaan luonnonvarojen järkevän käytön puolestapuhujana.
Työ ja vapaa-aika kietoutuivat Huuskosella yhteen.
Hän viihtyi kalastaen, marjastaen ja metsästäen, ja hanuri soi usein pitkien kokousiltojen päätteeksi. Taistelu puhtaiden vesien puolesta ja huoli kalakantojen hyödyntämisestä ja hoidosta säilyivät hänellä eläkepäiviin asti.
Vielä eläkkeellä ollessaankin hän oli monen tapahtuman – asukastuvan, pienen kyläjuhlan tai vanhainkodin – odotettu kävijä ja tarinankertoja haitari mukanaan.
Lisäksi vyöhyketerapiasta tuli hänelle mieluisa eläkepäivien harrastus, jolla hän täytti myös omia sosiaalisen kanssakäymisen tarpeitaan sekä jatkoi ihmisten auttamista.
Huuskosen jälki ja perintö on syvä ja puhutteleva. Hän eli ihmisten mukana – keskusteli ja kohtasi. Jokainen tunsi olevansa arvokas sillä hetkellä. Aika, jona hän poistui keskuudestamme, on vailla tällaisia seppoja, jotka loivat hyvää ihmisten välille.
Seppoa jäivät kaipaamaan puoliso, lapset ja lapsenlapset sekä lukuisat ystävät ja entiset työtoverit.
