Reijo Viitala. Satamaneuvos Reijo Viitala kuoli 30. joulukuuta 2025 kotonaan Kemissä 73-vuotiaana. Hän oli syntynyt 27.6.1952 Kemissä.
Viitala ehti olla naimisissa ensirakkautensa Piitin kanssa 49 ja puoli vuotta. Pariskunnan häistä tulee ensi kesäkuussa kuluneeksi 50 vuotta. Aloittaessaan seurustelun Reijo oli 17-vuotias, Piiti 15.
Ylioppilaaksi Viitala kirjoitti Kemin lukiosta ja jatkoi opintoja Oulun teknillisessä oppilaitoksessa, josta valmistui rakennusmestariksi ja tentti samalla myös tierakennusmestarin tutkinnon vuonna 1976. Työurallaan Viitala oli vain kahden työnantajan palveluksessa, lyhyen jakson Kemi Oy:ssä valmistumisensa jälkeen ja sen jälkeen Kemin kaupungin satamalaitoksella. Kemin satamassa hän aloitti rakennusmestarina, jatkoi sen jälkeen satamajohtajana ja jäi eläkkeelle vuonna 2016 toimitusjohtajan tehtävistä.
Eläkkeelle jäätyään Viitala sai harvinaisen satamaneuvoksen arvonimen, jota hän arvosti suuresti. Suomessa on vain 11 satamaneuvosta. Viitala tykkäsi työskennellä satamassa, missä häntä viehätti työn monipuolisuus. Myös monet isot investoinnit ja projektit toivat työhön mielekkyyttä ja haastetta.
Työ avasi myös laajasti kontakteja ympäri maailmaa ja niinpä matkustaminen myös ulkomaille oli merkittävä osa hänen työsarkaansa. Viitala oli työmaallaan, kuten muutenkin elämässä, pidetty mies ja johtajana tunnettu siitä, että hänen työhuoneensa ovi oli aina auki ja hän oli aina valmis porisemaan ihmisten kanssa.
Viitala oli myös näkyvä hahmo Kemin kuntapolitiikassa. Hän oli Kemin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja viime kesäkuulle saakka sekä Lapin hyvinvointialueen aluevaltuutettu ja Vasemmistoliiton aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja 2022–2025. Kemin valtuustossa hän vaikutti aiemminkin ennen Sataman toimitusjohtajuuttaan.
Viitala istui vuosia Satamaliiton hallituksessa, mikä oli hänelle erityisen mieluinen luottamustehtävä. Hän oli myös Kemin Vapaavarasto Oy:n ja Kemin KSL ry:n puheenjohtaja. Takavuosina Viitala toimi myös Vasemmistoliiton Lapin piirin puheenjohtajana.
Vapaa-ajallaan Viitala harrasti liikuntaa oman kunnon ylläpitämiseksi hiihtämällä, pyöräilemällä ja kävelemällä. Myös purjehtiminen oli Viitalalle tärkeä harrastus, joka auttoi saamaan ajatukset irti kaikesta muusta. Purjehdusretket veivät Viitalat ystäväpariskuntineen myös ulkomaille, usein esimerkiksi Kroatian maisemiin, jossa rentouduttiin vuokraveneen kyydissä. Kotimaassa purjehtiminen rajoittui etupäässä Perämerelle.
Liikunnan ja purjehtimisen lisäksi Viitalalle tärkeää oli kuoroharrastus. Hän lauloi pitkään kemiläisen sekakuoro Ajan Laulun ja Aikamerkki-ryhmän riveissä.
Reijo Viitala tunnettiin rauhallisena ja harkitsevana ihmisenä, joskin hänellä oli myös myöskin ujostelematon vekkuli puolensa, joka saattoi pulpahtaa esiin ystäväporukan illanvietoissa.
Reijo näki kaikissa ihmisissä hyvää ja vältti asioiden kärjistämistä, joskaan ei myöskään kaunistellut, vaan käsitteli eteen tulleet asiat asioina. Perhe-elämässä Viitala arvosti sujuvuutta, kitkattomuutta ja arkielämän hellyyttä. Viitalan mielestä esimerkiksi matkustaminen merkitsi juhlahetkiä, arkielämä onnen hetkiä.
Reijoa jäivät kaipaamaan puoliso Piiti ja lapset Antti ja Noora, teini-ikäiset lapsenlapset Deisa ja Elisa sekä iso joukko ystäviä, tuttuja sekä työ- ja järjestökavereita.