Katri Jämsä. Sairaanhoidon opettaja, ylihoitaja Katri Jämsä on kuollut 20. kesäkuuta 2024 Kiimingissä. Hän oli 84-vuotias.
Katri Jämsä syntyi Kiimingin Alakylässä 29. kesäkuuta 1939 isoon perheyhteisöön. Sotien jälkeen perhe muutti kirkonkylälle Kiiminkijoen törmälle Vääräkoskelle, missä Katri Jämsä kasvoi myllärin tyttärenä.
Katri Jämsä suoritti ylioppilastutkinnon Iin yhtenäiskoulussa. Hän opiskeli sairaanhoitajaksi Oulussa 1963 ja jatkoi opintojaan Helsingin sairaanhoitajaopistossa erikoistumalla psykiatriseen sairaanhoitoon sekä suorittamalla ylihoitajalle vaaditun hallinnollisen tutkinnon.
Hän aloitti apulaisylihoitajana silloisessa Oulun keskusmielisairaalassa 1965 ja oli myöhemmin psykiatrian klinikan osastonhoitajan toimessa.
Lääketieteen koulutuksen aloittaminen merkitsi muutoksia psykiatriseen hoitoon. Pyrkimys muuttaa hoito-osaston toimintaa terapeuttisen yhteisön suuntaan oli sekä palkitsevaa että haasteellista.
Lyhyeksi jäänyt ylihoitajan virka Törnävän sairaalassa sai Katri Jämsän muuttamaan ammatillista suuntautumista opettajan työhön. Sairaanhoidon opettajaksi valmistumisen jälkeen 1978 Katri Jämsä toimi psykiatriseen sairaanhoitoon erikoistuvien sairaanhoitajien opettajana Oulun terveydenhuolto-oppilaitoksessa noin kymmenen vuoden ajan.
Vahva teoreettinen tietopohja ja kokemukset hoitoyhteisön ja eri ryhmien dynamiikasta haastoi Katria Jämsää kehittämään opetussuunnitelmaa ja uusia opetusmenetelmiä. Katri Jämsä palasi vielä rakastamansa psykiatrisen hoidon äärelle toimiessaan kuntoutuskotityössä ennen eläköitymistään.
Katri Jämsä nautti kulttuurista ja taiteesta sen eri muodoissaan. Harrastuksista käsityöt ja puutarhanhoito olivat tärkeitä. Hän teki upeaa teosta tilkkutyö-, kirjonta-, huovutus- ja ryijytekniikoilla.
Kuten muutenkin elämässä, myös käsitöissä tuli esille hänen vahva perehtymisensä, visuaalinen silmänsä sekä tarkkuus. Useat työt olivat esillä monissa näyttelyissä.
Mylly ja Vääräkoski elivät vahvasti Katrissa koko hänen elämänsä ajan. Vuonna 2012 hän kirjoitti omakustanne-sukuhistoriikin Isäntäväkeä, mäkitupalaisia ja mylläreitä.
Katri Jämsä oli mitä sydämellisin ihminen, joka hyväksyi kaikki sellaisina kuin he olivat, otti vastaan ilolla halaten. Hän vastasi aina ystävyydellä, ristiriitatilanteissakin. Hänellä oli läsnä olemisen taito kohtaamisissa ihmisten ja luonnon kanssa ja hän osasi olla kiitollinen.
Hän huomioi vielä kuolinvuoteellaan, miten koivunlehti värisi puussa ja liljan kukka aukeni kukoistamaan. Katri Jämsän ymmärrys ihmisenä elämisestä oli syvä ja hän jakoi sitä ymmärrystä muille.
Viimeiseen asti hän havainnoi hoivapaikkojen tilanteita ja hoitokulttuureita oman ammattinsa kautta. Hän toivoi lempeää kohtaamista ja yhteisöllistä hoitokulttuuria vanhuksille, sitä mitä hän itse loi ja opetti omassa ammatissaan toimiessaan.
Katri Jämsä eli lapsettomana, mutta hänen perheeseensä kuuluivat eritoten Matti-veljen lapset. Kuten myös sukulaiset, hyvät ystävät ja työtoverit lapsineen. Kaikilla kohtaamillaan ihmisillä oli paikkansa hänen sydämessä.
