Ilkka Sirén. Oululainen rakennusinsinööri Ilkka Sirén kuoli Oulussa läheistensä läsnä ollessa 31.12.2025. Hän oli 82-vuotias, syntynyt 18. tammikuuta 1943 Utajärvellä.
Utajärvellä syntynyt Sirén kasvoi kauppiasperheen esikoisena. Suvun tarinoissa kerrotaan, että sodassa ollut Toivo-isä toi pojalleen kasteveden kenttäpullossa Ääniseltä. Arvellaan myös, että Maija-äiti kaatoi pahanhajuisen veden pois ennen kastetta. Myöhemmin perheeseen syntyi Ilkalle sisko ja kaksi veljeä.
Sirénin juuret äidin puolelta olivat Vienan Karjalassa. Rotosen suku oli paennut 1920-luvulla Neuvostoliitosta Pistojärveltä, Suvannon kylästä. Lapsuudessa Sirénin läheisimpiä hoivaajia olivat karjalaiset Mamma ja Mummi. Vienankarjalaisia juuria vaalittiin suvussa, ja Ilkka oli myöhemmin mukana myös Pohjois-Viena-seuran toiminnassa.
Lapsena ja nuorena Sirén harrasti urheilua, kalastusta ja metsästystä. Hän muisteli muun muassa mäkihyppyjään Rokuan hyppyrimäestä. Matemaattisesti lahjakas nuori mies hakeutui opiskelemaan insinööriksi ja valmistui Oulun teknillisestä oppilaitoksesta vuonna 1967.
Sirén tunsi oululaisen rakennusmaailman hyvin. Hän työskenteli ensin Keskolla, kunnes ryhtyi 1980‑luvulla yksityisyrittäjäksi. Hän piti Raksilan marketteja yhtenä uransa kiinnostavimmista ja tärkeimmistä työtehtävistä. Hänellä oli vuosien mittaan työprojekteja ympäri Suomea Ivalosta Helsinkiin sekä myös Ruotsin puolella. Rakas harrastus eli työ omassa yrityksessä jatkui syksyyn 2025 saakka, kunnes sairaus pakotti luopumaan elämäntyöstä.
Sirénillä oli lapsia neljältä eri vuosikymmeneltä: ensimmäisestä avioliitosta syntyi kolme lasta ja 1970‑luvun lopulla solmitusta liitosta vielä viisi. Lapsenlapsia kertyi toistakymmentä. Ilkka iloitsi suuresta perhekunnastaan.
Yksi Sirénin elämän käännekohdista oli uskoontulo 1980‑luvun puolivälissä Oronmyllyllä. Samoihin aikoihin myös alkoholinkäyttö päättyi hänen itsensä mukaan “yhdellä päätöksellä”.
Sirén osallistui eri vaiheissa järjestötoimintaan ja koki erityisen tärkeäksi vapaaehtoistyön parisuhdetyössä, Parempi Avioliitto ry:ssä. Vaimonsa Terhin kanssa hän osallistui parisuhdeleireille ja -kursseille vuosittain ja toimi ryhmänohjaajana ja tukiparina monille pariskunnille.
Sirén arvosti myös Timoteuksen luterilaisen seurakunnan tiivistä yhteisöä ja kävi Terhin kanssa säännöllisesti messuissa ja muissa seurakunnan tilaisuuksissa.
Sirén pysyi loppuun asti ajan hermolla: hän seurasi uutisia ja luki paljon. Hän oli myös penkkiurheilija, jonka kainalossa lapsenlapset pääsivät katsomaan snookeria.
Parantumattomasti sairas Sirén piti tiiviisti yhteyttä läheisiinsä, ystäviinsä ja työkavereihinsa. Hän oli kiitollinen elämästään, koki sisäistä rauhaa eikä pelännyt kuolemaa. Hän uskoi, että parempaa on tulossa.
Sairautensa aikana Sirén oli kiitollinen saamastaan hoidosta. Myös lähipiiri kiittää Oulun kotisairaalan ja OYSin palliatiivisen hoidon työntekijöitä Ilkka Sirénin kunnioittavasta, lämpimästä ja ammattitaitoisesta hoidosta.
Kirjoittajat ovat Ilkka Sirénin tyttäriä.
