Oiva Turpeinen. Historiantutkija, professori Oiva Paavo Turpeinen kuoli Kauniaisissa 25.9.2026. Hän oli syntynyt Oulussa 20. heinäkuuta 1942.
Turpeinen vietti lapsuutensa Ristijärvellä. Lahjakas poika opiskeli Kajaanin lyseossa, josta hän valmistui ylioppilaaksi 1962.
Lukion jälkeen hän aloitti historian opinnot Helsingin yliopistossa 1963 ja valmistui varsin nopeasti maisteriksi ja sen jälkeen lisensiaatiksi. Hän opiskeli stipendiaattina myös silloisessa Neuvostoliitossa ja hankki tuolloin erinomaisen venäjän kielen taidon. Turpeinen työskenteli aluksi Helsingin yliopiston historian laitoksella muun muassa assistenttina ja tutkijana. Myöhemmin hän toimi uutterasti vapaana tutkijana.
Turpeinen väitteli 1986 väestöhistoriallisella tutkimuksellaan Nälkä vai tauti tappoi? Kauhunvuodet 1866–1868. Siinä hän selvitti perusteellisesti suurten nälkävuosien väestökatastrofin syitä ja sen kehitystä eri puolilla maata.
Turpeisen tutkimus sai julkista huomiota ja kiitosta. Väestöhistorioitsijana, kuolleisuuden ja syntyvyyden asiantuntijana Turpeinen olikin kansainvälisesti hyvin arvostettu. Turpeinen ei keskittynyt pelkästään väestöhistoriaan vaan hänen tutkimusintressinsä suuntautuivat hyvin monille alueille.
Erityisesti on mainittava hänen kotimaakuntaansa Kainuuseen kohdistunut historiallinen tutkimus. Hän kuului vankkana lenkkinä Kainuun maakuntahistoriaa 1980-luvun puolivälissä kirjoittaneeseen työryhmään, jossa olivat hänen lisäkseen mukana arkeologi Matti Huurre, filosofian tohtori Jorma Keränen ja professori Antero Heikkinen.
Ryhmä julkaisi tunnustusta saaneen kolmiosaisen Kainuun maakuntahistorian, joka loi vankan perustan myöhemmälle Kainuuta koskevalle historiantutkimukselle. Turpeinen julkaisi 1985 maakuntahistorian II osan nimeltään Väestö ja talous 1721–1982.
Turpeinen julkaisi 1988 yhdessä Huurteen ja Keräsen kanssa myös laajan Hyrynsalmen historian. Sitä seurasi 1992 Huurteen kanssa julkaistu Suomussalmen historia Leipä luonnosta. Suomussalmen historian kymmenen vuosituhatta.
Suomen paikallishistorioiden valiojoukkoon kuuluu myös Oiva Turpeisen ja kajaanilaissyntyisen Panu Pulman yhteisvoimin 1994 julkaisema Kajaanin kaupungin historia Pikkukaupungin unelmia. Kajaani 1906–1976. Hän oli omalta osaltaan kirjoittamassa myös kotikuntansa Ristijärven historiaa, joka julkaistiin 2004.
Turpeisen poikkeuksellisen laajaan kirjalliseen tuotantoon kuuluu myös tekniikan, lehdistön, lastensuojelun, jääkäriliikkeen ja Venäjän historiaa käsitteleviä teoksia. Lisäksi hän julkaisi viisiosaisen massiivisen teossarjan Suuriruhtinaan Suomi. Turpeisen viimeiseksi teokseksi jäi Kainuun tervansoutua Ouluun käsittelevä Mustan kullan maa.
Turpeisen kirjallinen tuotanto on poikkeuksellisen laaja, alun toista hyllymetriä. Hän avusti myös sanomalehtiä lukuisilla historia-aiheisilla kirjoituksillaan. Ansioistaan tutkijana tasavallan presidentti myönsi hänelle professorin arvonimen 2003. Suomalaisen Tiedeakatemian jäsenyyden hän sai 2005 ja Vuoden Eliakseksi hänet valittiin 2004.
Turpeista ei voi missään tapauksessa pitää kuivakiskoisena kamarioppineena vaan faktat perusteellisesti tuntevana historioitsijana, joka kykeni vangitsemaan lukijansa mielenkiinnon paitsi asiaosaamisellaan myös lennokkaalla tyylillään. Hän ei unohtanut juuriaan vaan säilytti vankan yhteyden kotiseutuunsa Ristijärveen, jossa hän myös vietti kesiään.
Professori Oiva Turpeinen on erinomainen esimerkki oppineesta, joka hellittämättömällä työllään ja monipuolisella tutkimustoiminnallaan raivasi tiensä maamme historiantutkijoiden valiosarjaan.
