Erik S. Nyholm. Suurpetotutkija Erik S. Nyholm kuoli Joensuussa 15. elokuuta 2025. Hän oli 96-vuotias, syntynyt Vaasassa 14. toukokuuta 1929.
Nyholm teki pitkän uran silloisen riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen suurpetotutkijana (1978–1996).
Valtakunnassa edelleen toimiva petoyhdyshenkilöverkosto oli hänen kehittämänsä. Kyseessä oli laaja vapaaehtoinen havainnoitsijoiden joukko, jolta tutkija sai merkittävän määrän arvokasta tietoa eri puolilta Suomea suurpetojen määristä ja käyttäytymisestä.
Nyholmin opiskelut alkoivat Helsingin yliopiston biologian laitoksella 1952. Maisterin tutkinnon valmistumisen jälkeen Nyholm toimi kolme vuotta yhtenä Suomen ensimmäisistä riistapäälliköistä Oulun läänissä.
Nyholmin väitöskirja Vesi- ja viiksisiipan ekologiasta valmistui vuonna 1965 ja oli ensimmäinen lepakoista Suomessa tehty korkein opinnäytetyö.
Väitöskirjan teon ohessa hän sai apurahan lähteä arktisille tutkimusretkille ja niitä hän teki Huippuvuorille 1960–1972 välisenä aikana seitsemän kappaletta. Tutkimuskohteina olivat muun muassa jääkarhut. Vuosina 1968–1969 ja 1971–1972 kolmimiehinen retkikunta vietti kokonaisen vuoden Sveagruvassa sekä Kinnvikassa. Näihin retkiin liittyy paljon mielenkiintoista asiaa, johon voi käydä tutustumassa Pietarsaaren arktisessa museossa, Nanoqissa.
Petotutkijan urallaan Nyholm joutui monenlaisiin tehtäviin, joista yksi eniten mediajulkisuutta saanut oli Ruokolahden leijona. Sisäministeriön toimeksiannosta hän selvitti tapahtumien kulun, jonka jälkeen mediasirkus pääsi valloilleen ja legenda oli syntynyt.
Erik S. Nyholm oli monipuolinen lahjakkuus, jolla oli monia harrastuksia. Hänen luonnontuntemuksensa oli poikkeuksellisen laaja.
Metsästys koirien kanssa säilyi läpi elämän ja liikunta eri muodoissaan.
Vieraat saivat myös usein nauttia hänen taitavasta pianon soitostaan ja Chopinin cis-molli valssi sekä monet muut klassikot kaikuivatkin kauniisti Erikin tulkitsemina.
Hänen kädentöinään voi vieläkin nähdä täytettyjä eläimiä koulujen kokoelmissa eri puolilla Suomea.
Akateemisuudestaan huolimatta Nyholm oli sielultaan selkosten ahavoittama erämies. Novelleissaan ja kirjoissaan hän kuvaa eräretkiään, joissa välillä käydään tasavertaista kamppailua metsän kuningasta vastaan yhdessä karjalankarhukoiran kanssa sekä välillä pyydetään hylkeitä Perämeren jäälakeuksilla.
Myös tarinankertojana Nyholm oli mukaansatempaava. Sadat luontoaiheiset esitelmät sekä tarinatuokiot eläimistä sekä eränkäynnistä ovat jääneet lähtemättömästi laajan kuulijajoukon mieleen.
