Eero Askonen. Valtiotieteen maisteri, pankinjohtaja Eero Ilmari Askonen kuoli Iissä 30.7.2026 93-vuotiaana. Hän oli syntynyt Oulussa 20.5.1933.
Askonen kirjoitti ylioppilaaksi Oulun Lyseosta. Hän valmistui valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta 1959 pääaineena kansantalous.
Eero Askonen teki 35 vuotta kestäneen pankkiuran.
Pohjoismaiden Yhdyspankin palvelukseen hän tuli 1961, toimien aluksi prokuristina ja sitten apulaisjohtajana Oulun konttorissa.
Hänet nimitettiin 1968 Oulu-Tuiran konttorin johtajaksi. Vuonna 1970 hän oli pankin lähettämänä stipendiaattina Lontoossa Barclays Bank Ltd:ssä. Samana vuonna hänet nimitettiin Suomen Yhdyspankin Oulun piirin hallintojohtajaksi ja vuonna 1976 Pohjois-Suomen piirin hallinto- ja kehittämisjohtajaksi. Kyseisessä virassa hän palveli lähes 20 vuotta.
Työtoverit muistavat Askosen kannustavana ja helposti lähestyttävänä hallintojohtajana.
Hän jäi eläkkeelle Merita-pankista 1995.
Keskeisellä sijalla Askosen arvomaailmassa oli isänmallinen tunne.
Raamattupiiritoiminta Oulun Diakonissalaitoksen raamattupiirissä, johon hän osallistui runsaan pari vuosikymmenen ajan, keskittyi ennen kaikkea sotaveteraanien hengellisen työn tukemiseen. Raamattupiiristä muodostui hänelle syvällinen ja tärkeä elämän sisältö.
Raamattupiirin tunnuslauseena oli: ”ei sotaväellä, eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot" (sak. 4:6).
Askonen liittyi Oulun Suomalaisen klubin jäseneksi 1966 ja oli vuonna 1975 perustetun Oulun Eteläisen Rotariklubin perustajajäsen.
Tärkeimmäksi asiaksi Askonen nosti aina perheensä. Viime vuosina hänen suurimmat ilonaiheensa olivat lapsenlapset. Mieluisa paikka oli vapaa-ajan asunto Merivilla savusaunoineen merenrannalla Olhavassa.
Perheen kanssa veneily Sonja-Maria-veneellä sekä kalastus ja marjastus kuuluivat oleellisesti kesän viettoon.
Askonen harrasti myös kuntoilua ja pöytätennistä. Hänet valittiin pöytätenniksessä Scandinavian Banking Partners kilpailuihin Osloon 1991 pelaamaan Suomen Yhdyspankin joukkueessa, joka voitti pronssia
Sotilasarvoltaan Askonen oli yliluutnantti. Hänelle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan Ritarimerkki 1991, vapaussoturien Huoltosäätiön Sininen risti 1998 sekä Sotilaspoikaristi myös 1998.
Eero Askosta jäivät kaipaamaan vaimo Marja ja poika Kari perheineen sekä suuri joukko ystäviä ja entisiä työtovereita.
