Elja Herva. Lääketieteen tohtori Elja Erkki Herva kuoli 5. elokuuta 2026. Hän oli syntynyt Oulussa 9. heinäkuuta 1938.
Ylioppilaaksi Herva tuli Oulun lyseosta 1958. Tämän jälkeen hän meni suorittamaan asevelvollisuutta Oulussa ja edelleen reserviupseerikouluun. Oulun yliopisto perustettiin vuonna 1959 ja Elja pääsi opiskelemaan biologiaa luonnontieteelliseen tiedekuntaan.
Lääketieteellinen tiedekunta perustettiin vuotta myöhemmin ja hän pääsi sinne. Herva valmistui lääkäriksi 1967. Hän erikoistui kirurgiksi, mutta jätti kirurgian ja pääsi Kansanterveyslaitoksen (KTL), nykyisen THL:n, Oulun aluelaitokseen ja erikoistui kliiniseen mikrobiologiaan. Siellä valmistui myös väitöskirja 1977.
Kliinisen mikrobiologian erikoisalan pätevyyden hän sai 1982. KTL:n ylilääkäri Elja oli 1975–2003. KTL teki tuohon aikaan OYSin bakteeritutkimukset ja kehittyi aikaa myöten kansainväliseksi tutkimuslaitokseksi.
Vuosina 1976–1991 Elja oli SPR:n veripalvelun yhteyslääkäri.1983 hän teki Somaliassa verensiirtoelokuvan verenluovuttajien rekrytoimiseksi ja 1990 vastaavan Etiopiassa.
Herva meni 1992 Lääkärin sosiaalisen vastuun aloittamaan työhön Bangladeshiin. Kehitysyhteistyöhön tuli kahden vuoden kuluttua mukaan Filippiinit. Kaikkiaan Herva teki 9 matkaa näiden projektien merkeissä. Työ kohdistui varsinkin Filippiineille ja hän pystytti Boholin saarella yhden miljoonan asukkaan provinssin keskussairaalaan bakteriologian laboratorion. Työhön sisältyi myös henkilökunnan kouluttaminen. Hankkeet tähtäsivät erityisesti lasten vaikeiden infektioiden diagnostiikkaan.
Tunnustuksena työstään Elja on saanut HR Nevanlinna mitalin ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin.
Luontoharrastus, erityisesti lintujen seuraaminen alkoi jo lapsuudessa. Vanhemmat veljet tekivät hänelle lintulaudan, kun hän oli 7-vuotiaana talven yli Tuirassa kaupunginsairaalassa tuberkuloosin takia.
Linturetket suuntautuivat alkuvaiheessa Hupisaarille. Lyseovuosien kevääseen kuuluivat linturetket pyörällä Oulunlahdelle ja Liminganlahdelle ja niihin kuului usein yöpyminen ladossa.
Herva oli 1960 Jouko Siiran kanssa kartoittamassa Sompiossa tulevaa Lokan altaan aluetta.
80-luvulla tulivat valokuvaus ja elokuvaus mukaan lintuharrastukseen. Televisiossa oli Luonto on vielä meidän sarja, ja sinne Herva sai elokuvia esimerkiksi merihanhen ja räyskän kesästä ja kiljuhanhesta.
Merihanhea Herva pääsi kuvaaman Ulkokrunniin Pihlajakariin. Retket sinne jatkuivat vuosikymmeniä ja hän ystävystyi vartijan Erkki Reinilän kanssa.
Kiljuhanhi oli uhanalainen. Suomeen perustettiin kiljuhanhen suojelemiseksi työryhmä, jonka perustajajäseniin hän kuului.
Eljan ja hänen vaimonsa Riitan o.s. Pasanen yhteinen taival kesti 55 vuotta. He saivat kaksi lasta, Markuksen ja Kaisan.
Perheen harrastuksiin kuului jo varhaisessa vaiheessa uinti. 70-luvulla oli vauvauinti-innostus Oulussa. Siitä lapset etenivät uimaseuran jäseniksi ja valmennusryhmään. Kesällä pyöräiltiin ja talvisin hiihdettiin.
Musiikki oli Eljan ja lasten yhteinen harrastus. Herva oli aloittanut pianonsoiton jo lapsena ja se on myös omien lasten soitin.
Luonteeltaan Elja oli ystävällinen ja osasi lähestyä ihmisiä. Hän tuli toimeen kaikkien kanssa ja hänen kanssaan oli helppo ystävystyä.
Lapset ja lapsenlapset, Niila ja Eero olivat hänelle tärkeitä. Nämä kutsuivat häntä Äijiksi peräpohjalaiseen tapaan ja isovanhemmille oli suuri ilo, kun he tulivat Äijilään.
Riitta Herva
