Irja Annikki Kuivanen. Apulaispäällikkö Irja Annikki Kuivanen o.s. Hernesniemi kuoli Oulussa 5.10.2025. Hän olisi syntynyt Lappajärvellä 9.5.1927 neljäntenä lapsena Senja ja Elias Hernesniemen perheeseen, johon syntyi yhteensä kahdeksan lasta. Yksi lapsista kuoli jo vauvana. Elämä oli vaatimatonta. Isä menehtyi Irjan ollessa 12-vuotias. Perheen nuorin lapsi oli tuolloin vasta syntynyt. Senja-äiti jäi seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi.
Irja kävi kansa-, rippi- ja oppikoulun Lappajärvellä.Hän maksoi oppikoulunsa omalla työllään siivoten ja kantaen puita luokkahuoneeseen lämmitystä varten. Sota-aikana 14-vuotias Irja kutoi Irma-siskon kanssa isoja mattoja myyntiin. Hän toimi myös pikku-Lottana isosisko Irman toimiessa Lottana. Irjalle oli myönnetty rintamatunnus. Sodan hidastettua opiskelua hän suoritti keskikoulututkinnon 19-vuotiaana 30.5.1946.
Irja oli antanut postin virkavalan Lappajärvellä 15.5.1946 ja hänet palkattiin Alajärven Posti- ja lennätinlaitokseen nimikkeellä satunnainen apulainen 1.6.1946.
Irja työskenteli aluksi maaseudun posteissa ja eteni näissä toimistonhoitajaksi. Oulussa työura jatkui nousujohteisesti. Hän suoritti muun muassa postitutkinnon ja ylemmän liikennevirkamiestutkinnon ja opiskeli henkilöstöhallintoa. Pian hän siirtyi hallinnolliseen työhön. Henkilöstöjohtaminen oli hänen työnsä keskeistä sisältöä.
Hänen työhönsä kuului paitsi Oulun postitoimistojen henkilöstöasiat myös Oulun lähialueiden postitoimistojen henkilöstöasioista vastaaminen. Viimeisinä työvuosina Kuivasen työnimike oli postialueen apulaispäällikkö. Kuvianen oli luotettava, rehellinen ja ahkera työntekijä. Kuivasen elämänasennetta kuvaavat sanonnat ”Rehellisyys maan perii”, ”Yrittävää ihmistä Jumala auttaa” ja ”Kaikki on korkeimman kädessä”.
Hän sai Valtion virka-ansiomerkin 30 vuoden palveluksesta 1976 ja hän jatkoi valtion palveluksessa vielä 14 vuotta. Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristi myönnettiin Kuivaselle 1986. Hän jäi eläkkeelle 1990.
Irja avioitui Paavolassa Tuomo Kuivasen kanssa 1954. Heille syntyi kolme lasta. Perhe muutti 1956 Ouluun, missä he asuivat Tuomon työsuhdeasunnossa. Irjan ollessa tiiviisti työelämässä Irma-sisko hoiti lapsia. Kuivasilla on kuusi lapsenlasta ja kahdeksan lapsenlapsenlasta.
Myöhemmin Kuivaset muuttivat omaan asunto-osakkeeseen, missä he asuivat kuolemaansa saakka. Kesämökki rakennettiin Oulujoen rannalle ja siellä vietettiin kesät, hoidettiin kasvimaata ja istutettiin marjapensaita. Perheenä matkustettiin kesäisin Etelä-Suomeen sukulaisia tapaamaan ja telttailtiin ympäri Suomea. Kuivaset jatkoivat matkustamista myös kahdestaan mm. Kanarian ja Madeiran saarille. He kävivät usein USA:ssa ja tekivät pitkän automatkan sukulaisten kanssa Pohjois-Amerikan mantereen läpi.
Irja oli lapsena oppinut tekemään käsitöitä ja ompelemaan. Hän ompeli lasten vaatteet ja kutoi ja virkkasi lapsille villapaidat. Irma ja Irja-sisko kutoivat Oulussa yhdessä mattoja. Irja seurasi maailman menoa lehdistä, televisiosta ja kirjoista. Elämänkertakirjat kiinnostivat. Eläkkeellä Kuivaset ratkoivat ahkerasti ristisanoja yhdessä.
Kuivaset rakensivat 1990-luvulla Sahalahdelle talviasuttavan kesäasunnon Airutin. Irja oli siellä aina vieraanvarainen emäntä, samoin kuin kotona Heinälinnassa. Airutista muodostui eläkeajan tukikohta, missä vietettiin kaikki kesät molempien toimintakyvyn hiipumiseen saakka.
Tuomon kuoltua vuonna 2023 Irja selvisi kotona kotihoidon ja lasten avun turvin. Hän oli lyhyen ajan ensin sairaalassa ja sitten hoivakodissa. Irjaa jäivät kaipaamaan laaja jälkikasvu, nuorin sisko Marja sekä muut sukulaiset ja ystävät.
Kirjoittajat ova Irja Kuivasen tyttäret.
