Maarit Veikkolainen. Oululainen lääkäri, psykiatrian ja lastenpsykiatrian erikoislääkäri, psykoanalyytikko, lapsi- ja nuorisopsykoanalyytikko, kouluttajapsykoterapeutti Maarit Veikkolainen menehtyi 14.10.2025 Oulussa. Hän oli syntynyt 31.12.1956 Simossa.
Veikkolainen eli lapsuutensa Tannilan kylässä, Yli-Iissä. Ylioppilaaksi hän kirjoitti 1975 Kiimingin lukiosta ja opiskeli lääketiedettä Oulun yliopistossa 1976–1983. Hän erikoistui Oulun yliopistollisessa sairaalassa psykiatriaan valmistuen erikoislääkäriksi 1990.
Aito halu ymmärtää lapsen sisäistä maailmaa ohjasi hänet erikoistumaan edelleen lastenpsykiatriaan, josta hän valmistui erikoislääkäriksi 1997.
Kliinisen työn lisäksi Veikkolainen syvensi osaamistaan pitkäjänteisesti psykoterapian ja psykoanalyysin alueilla. Hän valmistui erikoistason psykoterapeutiksi 1990 ja ylemmän erikoistason psykoterapeutiksi 2001. Pyrkimys syvälliseen ammatilliseen kehittymiseen sai hänet vielä suorittamaan 2001–2005 kansainvälisen psykoanalyyttisen yhdistyksen (IPA) standardien mukaisen psykoanalyytikkokoulutuksen, joka täytti vaativan erityistason psykoterapeutin pätevyyden.
Veikkolaisen ammatillisen elämän keskeisin jakso toteutui Psykoterapiasäätiö Monasterissa. Valmistuttuaan psykoanalyytikoksi hän harjoitti psykoanalyytikon ammattiaan sekä toimi Monasterin lukuisissa luottamustoimissa. Hän toimi myös Monasteri-säätiön psykoterapian koulutusohjelmissa opettajana ja työnohjaajana.
Veikkolaisen sydäntä lähellä olivat erityisesti varhaislapsuuden kehitystapahtumat. Hän hankki pätevyyden opettaa vauvaobservaatiota lontoolaisen psykoanalyytikon Marianne Parsonsin ohjauksessa. Hän opetti vauvaobservaatiota sekä Monasterin psykoterapeuttikoulutuksissa että Suomen Psykoanalyyttisen Yhdistyksen (SPY) lapsi- ja nuorisoanalyytikkokoulutuksen koulutusohjelmassa.
Veikkolainen oli opettajana arvostettu ja pidetty. Hän ehti toimia myös useissa SPY:n luottamustehtävissä.
Veikkolainen kehitti ammatillisia taitojaan käytännön työnsä ohella osallistumalla alansa koulutuspäiville, kansainvälisiin kongresseihin, pitämällä luentoja ja kirjoittamalla tieteellisiä artikkeleita. Veikkolainen olikin ahkera ja tuottelias kirjoittaja.
Ahkeruutensa tuotteena syntyi artikkeleita Monasterissa julkaistuihin oppikirjoihin, joiden toimittamisessa hän oli mukana. Omista artikkeleistaan hän kokosi myös oppikirjan.
Veikkolainen nautti matkailusta ja hänen sydäntään lähellä oli erityisesti Afrikka, jonne hän teki useita matkoja puolisonsa ja perheensä kanssa. Kotona tärkeää vastapainoa työlle tarjosivat rakkaat harrastukset kuten koirat, lukeminen ja neulominen.
Hänen kotinsa oli avoin ja lämmin – siellä kestittiin niin ystäviä, kollegoita kuin sukulaisiakin. Maaritilla oli vahva kauneudentaju, joka näkyi hänen kodissaan, pukeutumisessaan ja puutarhassaan. Taide ja kulttuuri innostivat häntä aina.
Pohjaslahden kesämökki Mänttä-Vilppulassa oli Maaritille erityisen merkityksellinen paikka, johon kietoutuivat hänen sukujuurensa. Mökin välittömässä läheisyydessä sijaitsevan vanhan sukutalon pihapiirissä järjestettiin Veikkolaisen myötävaikutuksella lukuisia kulttuuritapahtumia – viimeisimpänä elokuussa 2025 järjestetty tenorimusiikkikonsertti, johon hän ehti vielä itsekin osallistua.
Sydämelliselle Maaritille perhe oli elämän kiintopiste. Puoliso Erkki sekä lapset Laura, Anna, Paula ja Juha perheineen jäivät kaipaamaan rakasta, elämänmyönteistä vaimoa, äitiä, anoppia ja mummia.
Läheiset ja ystävät sekä suuri joukko kotimaisia ja ulkomaalaisia kollegoita ovat ilmaisseet surunsa ja muistavat hänen lämmintä persoonaansa.
