Jouni Koiso-Kanttila. Arkkitehti, professori Jouni Koiso-Kanttila kuoli 19.5.2026 Oulussa. Hän oli syntynyt 4.3.1947 Rovaniemellä.
Koiso-Kanttilan uraa arkkitehtina, opettajana ja tutkijana leimasi uteliaisuus ja rohkeus.
Koulujen, päiväkotien, hoitolaitosten ja kunnantalojen suunnittelussa 1970-luvulta lähtien hän ei halunnut kulkea jo käytyjä polkuja, vaan halusi aina uudistua ja asettaa jokaiselle työlle yhä korkeammat tavoitteet.
Taustansa vuoksi, isänsä oli arkkitehti ja rakennusopin professori Erkki Koiso-Kanttila, hän oli jo nuorena sisäistänyt rakennusfysiikan ja -kemian tärkeyden arkkitehdin työssä. Kokemuksellaan hän varmisti toimiston rakennusopillisesti vankan perustan ja antoi projektien vetäjille luottoa ja vapautta, silti suunnittelua johtaen, keskustellen ja kokeillen löytää aina paikkaan sopivat arkkitehtoniset ratkaisut.
Koiso-Kanttilan rakennuksia ei ole tyyliltään yhdistetty ”Oulun kouluksi”, mutta suunnittelun prosessi oli Oulun koulun keskeisintä ydintä: omaa ilmaisua paikan henkeä vahvistaen.
Arkkitehtiopiskelijoita Koiso-Kanttila tuki samoin kuin toimiston työntekijöitä, kannustaen ajattelemaan kokonaisuuksia, konteksteja ja niistä syntyviä uusia polkuja omiin oikeisiin ratkaisuihin. Arkkitehtuurin opiskelijat vastasivat Koiso-Kanttilan innostavuuteen opettajana järjestäytymällä hänen valintansa taakse Oulun arkkitehtiosaston rakennusopin professorin virkaan vuonna 1988. Koiso-Kanttila toimi arkkitehtuurin professorina lähes kolme vuosikymmentä.
Koiso-Kanttila oli asiantunteva, kannustava ja värikäs opettaja, jota opiskelijat arvostivat. Hän perusti 1990-luvun puolivälissä arkkitehtiosastolle Puustudio-tutkimusryhmän ja toimi sen johtajana.
Hänen johdollaan ryhmässä tehtiin laajasti puurakentamisen ja -arkkitehtuurin tutkimusta, väitöskirjoja ja useita puurakentamisen hankkeita eri puolelle Suomea. Näistä merkittävin oli hänen ideoimansa Oulun Puu-Linnanmaan alue.
Koiso-Kanttila organisoi ja johti myös Suomen Akatemian nimeämää valtakunnallista puutuotealan ja -arkkitehtuurin tutkijakoulua 2003–2011 ja toimi monissa puurakentamista edistävissä valtakunnallisissa tehtävissä asiantuntijana.
Toiminnastaan hän sai Suomen Kulttuurirahaston Rantasalmi-palkinnon 2000 ja Puu-Linnanmaan suunnittelusta valtakunnallisen Puupalkinnon 2003. Häneltä on julkaistu lukuisia artikkeleita puurakentamisesta ja -arkkitehtuurista.
Koiso-Kanttila valittiin Oulun yliopiston ensimmäiseksi vararehtoriksi 1993 ja Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston jäseneksi, näissä tehtävissä hän toimi vuoteen 2006. Koiso-Kanttila jäi eläkkeelle 2015.
Jouni rakasti perhettään ja puhui heistä paljon. Hän oli avoin, myös terävästi tilanne- ja huumorintajuinen. Jounin mieliharrastuksia olivat moninaiset puutarhatyöt, joissa hän toteutti innostuneesti omaa luovaa ajatteluaan ja esteettistä näkemystään, jakaen siinäkin intoaan jälkipolville.
