Korona: Toimi näin, jos tulet ki­peäk­si tai epäilet ko­ro­na­tar­tun­taa – Ko­ko­sim­me PPSHP:n ja muiden toi­mi­joi­den ohjeet yhteen

Koronanyrkki: Ul­ko­ti­lo­ja kos­ke­via ra­joi­tuk­sia tar­kas­tel­laan uu­del­leen

Muis­to­ja ajalta, jolloin Alkossa asioi­tiin tis­kil­lä

"Palvelualkossa oli jotain samaa kuin katsastuskonttorissa, jossa joutuu jännittämään, saako auton läpi vai ei. Siinä ei auttanut ollenkaan horjahtaa tai silmien harittaa, tai viinat jäivät saamatta."

"Palvelualkossa oli jotain samaa kuin katsastuskonttorissa, jossa joutuu jännittämään, saako auton läpi vai ei. Siinä ei auttanut ollenkaan horjahtaa tai silmien harittaa, tai viinat jäivät saamatta."

"Pitkäripaisen myymäläsisustus oli karu: tiski, tiskin takana myyjä, myyjän takana hylly. Juomat haettiin hyllyn takaa, kysytyimmät tuotteet ehkä nostettiin tiskin alta. Tiski oli yleensä liiketilan mittainen ja kassoja useita. Niiden taakse muodostui asiakasjono luontevammin kuin mihinkään muuhun jonotuspisteeseen ikinä missään Suomessa.

Alkon hinnastossa oli tuotteen numero, nimi, hinta ja ääntämisohje (!) ei-foneettisesti kirjoitettuna. Jos muistan oikein, esimerkiksi: Whisky = uiski, Beaujolais = booshoolee, Saint-Emilion = sään-emiljoon.

Pullo kääräistiin vaaleaan paperiarkkiin. Myyjä mäjäytti pullon kaulasta pitäen vasaranlyönnin tapaan paperipinon päälle ja näppärällä ranneliikkeellä pyöräytti päällimmäisen arkin pullon peitteeksi. Mitä kokeneempi myyjä, sitä näyttävämpi oli paketointitapahtuma."

"Työskentelin opiskeluvuosinani Uudenkadun "Lävistäjän/Pikku-karhun" viinakaupassa -- noita nimityksiä oululaiset perinteisestä myymälästään käyttivät.

Alkon myyjää kunnioitettiin. Valtaa oli suurin piirtein konstaapelin ja portsarin välimaastosta. Viittaan esimerkiksi päätökseen siitä, oliko asiakas humalassa vai ei.

Opin tuntemaan lähes kaikki kaupungin kansanjuopottelijat. Kerran olin tyttöystäväni kanssa menossa elokuviin Letkunpuiston halki, kun koko penkkirivistö möläytti äänekkään miehisen tervehdyksen käsiään viuhtoen. Sai siinä selitellä nuorelle kaunottarelle, että kyseiset herrat ovat tärkeitä asiakkaitani.

Jonotuksen (juhlapyhien alla) seuraaminen oli sosiologista tilannetutkimusta parhaimmillaan. Voi sitä peruskossua hakemaan tulleen keski-ikäisen miehen tuskaa ja puhinaa, kun edellä oleva rouva halusi keskustella myyjän kanssa kymmenisen minuuttia siitä, mikä viini sopisi pääsiäisen lammasaterialle.

Lävistäjän kaupan lähellä toimi vuosikausia Kahvi-Kevari-niminen keskiolutbaari. Joskus oli turhauttavaa, kun sieltä tuli hönössä olevia kavereita yksi toisensa jälkeen ostamaan peruslastia (neljä sorbusta). Vaikka kieltäydyit myymästä kerta toisensa jälkeen, aina löytyi lopulta joku, jonka kunto salli hankinnan...veljeä ei jätetty."

"Olennaistahan oli, että Alkon myyjä osasi vetäistä tiskin alta perusostoksen kaksi kossua näppärällä ranneliikkeellä. Jono eteni nopeasti. Mutta annas olla, kun ostit tai kysyit jotain viiniä, joka piti hakea takahuoneesta: jono kurkki ja alkoi tupista, että mitä helevetin porvarien litkuja se tuo tuolla ostaa, tässähän menee koko päivä."