Muis­to­har­taus Kon­gin­kan­kaan uh­reil­le hil­jen­si väen

Kevään jäinen tuuli puhalsi kylmästi, kun Konginkankaan onnettomuudessa läheisensä menettäneet kokoontuivat lauantaina muistohartauteen Helsingin tuomiokirkkoon. Alttarille oli sytytetty kaksi kynttilää ja tuotu sinivalkoisia kukkia.

Konginkankaan liikenneonnettomuuden uhreja muistettiin hartaudessa Helsingin tuomiokirkossa lauantaina.
Konginkankaan liikenneonnettomuuden uhreja muistettiin hartaudessa Helsingin tuomiokirkossa lauantaina.

Kevään jäinen tuuli puhalsi kylmästi, kun Konginkankaan onnettomuudessa läheisensä menettäneet kokoontuivat lauantaina muistohartauteen Helsingin tuomiokirkkoon. Alttarille oli sytytetty kaksi kynttilää ja tuotu sinivalkoisia kukkia.

Vaikka menetys koski etenkin Helsingin seutua, hartauden televisiointi teki surusta yhteisen. Onnettomuudessa surmansa saaneista 23:sta ihmisestä 20 oli Suur-Helsingistä.

Helsingin pääkirkko täyttyi surijoista puolilleen. Kaikkiaan Timeon Karl von Neffin alttaritaulun, Jeesuksen hautaaminen, alle hiljentyi 630 omaista ja ystävää. Tilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan myös presidentti Tarja Halonen puolisoineen ja pääministeri Matti Vanhanen puolisoineen.

Hartaudessa puhunut Helsingin hiippakunnan piispa Eero Huovinen asettui tukemaan omaisia vaikeassa tilanteessa:

"Sureminen on vaikeaa, mutta emmehän me voi olla surematta. Itkeminen on tuskallista, mutta emmehän me voi olla itkemättä. Rakkaittemme muistaminen tekee kipeää, mutta emmehän me voi olla muistamatta."

Missä olivat enkelit?

Huovinen kyseli myös tapahtumien oikeutusta. - Miksi elämä päättyi kesken niin monelta nuorelta ihmiseltä? Miksi juuri meidän läheisemme? - Missä olivat enkelit silloin, kun Heitä olisi tarvinnut? Unohtiko Jumala kaitsijan tehtävänsä?

Vastausta hän ei pystynyt antamaan. - Silloin kun selityksiä ei ole, on tärkeää, että on toinen ihminen. Sanoja tärkeämpää on kiinni pitäminen ja läsnäolo.

Huovisen mielestä tärkeää on myös se, että "voimme nojata toisiimme ja huutaa hätäämme."

Huovista avustivat uhrien kotiseurakuntien pastorit. Raamattua lukivat kirkkoherra Pirjo Työrinoja Helsingin Lauttasaaren seurakunnasta ja Jukka Yrjölä Vantaan Rekolan seurakunnasta.

Työrinoja pyysi Psalmin sanoin: "Vain kourallisen päiviä Sinä annoit minulle. Herra onko minulla vielä toivoa? Älä ole kuuro minun itkulleni." Hän rukoili myös voimaa omaisille tähän hetkeen ja tuleviin käytännön tehtäviin, ja toivoi, ettei kukaan jäisi surussaan yksin.


23 muistokynttilää

Huovisen puheen jälkeen onnettomuuden uhrien muistolle sytytettiin 23 kynttilää. Kynttilät sytytti kirkkoherra Sakari Enrold Helsingin Kannelmäen seurakunnasta ja pastori Markku Arola Helsingin Malmin seurakunnasta.

Sytytyksen jälkeen omaisia herkistivät Suojelusenkelin sanat: Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt' ihana enkeli kotihin vie.

Koskettavasta musiikista vastasivat Sibelius-lukion kamarikuoro sekä sellisti Kari Lindstedt, urkuri Seppo Murto ja kanttori Hannu Holma. Kuoro esitti Marjukka Riihimäen johdolla kappaleet Päivi Ojanperän Enkeli, Jaakko Löytyn ja Anna-Mari Kaskisen Pidä minusta kiinni sekä P.J. Hannikaisen ja Immi Hellenin Suojelusenkeli.

Lopuksi Lindstedt ja Murto soittivat vielä Armas Järnefeltin Kehtolaulun.