Ylikiiminkiläinen Elma Inkala on miehensä omaishoitaja.
Talonmies, kodinhoitaja, sairaanhoitaja, siivooja, keittäjä ja jumppari.
– Olen omaishoitajana yhtä aikaa näitä kaikkea, Elma Inkala toteaa hymyssä suin.
Hän alkoi omaishoitajaksi, kun hänen puolisollaan Martti Inkalalla todettiin muistisairaus. Omaishoitajuus tuntui Inkalasta ainoalta vaihtoehdolta, koska hän oli itse vielä niin hyvissä voimissa.
– Tämä sopii minulle. Olen perusluonteeltani sellainen passaaja, hän sanoo.
Inkaloiden arkea on auttanut Oulun kaupungin tuki.
Sen avulla he ovat saaneet remontoitua kodistaan esteettömämmän. Arkea helpottavat myös erilaiset apuvälineet ja taksietu, jonka ansiosta he voivat käydä kaupassa ja kyläillä ystävien luona.
Pääasiallinen apu juoksevien asioiden hoidossa on kuitenkin heidän tyttärensä.
Inkaloiden arki sujuu nyt mukavasti, mutta aina kaikki ei kuitenkaan ole ollut yhtä hyvin.
– Tilanne meni sietämättömäksi silloin, kun Martin lonkkaleikkaus peruttiin, Inkala sanoo.
Perumisen perusteluna oli muistisairaus. Kaksi vuotta asia oli hoitamatta, kunnes leikkaus tehtiin riskit tiedostaen. Leikkaus onnistui ja kaikki on mennyt sen jälkeen paremmin kuin he olisivat ikinä uskoneet.
– Ei ole ollut minkäänlaisia komplikaatioita eikä kipulääkkeitä tarvitse yhtään.
Toisen vastoinkäymisen he kokivat kaksi vuotta sitten, kun Inkalalla itsellään todettiin syöpä.
– Se oli minulle raskasta aikaa.
Kun Elma Inkala oli toipilaana, Martti-puoliso oli kokoaikaisesti Yrjänän perhehoidossa muutaman kilometrin päässä. Nyt Inkala on toipunut hyvin ja hän on pystynyt jatkamaan omaishoitajana.
Ystävät ja naapurit tukena
Raskaiden kokemusten aikana Inkalat saivat tukea ystäviltä ja naapureilta. Heillä on hyvä turvaverkko. Naapurit ovat sanoneet, että jos on tarve, heihin saa ottaa yhteyttä mihin vuorokauden aikaan tahansa.
– Minä niin tykkään kaikista. Nuoret ja lapset antavat minulle erityistä virkeyttä. Ne aina soittavat minulle ja muistavat minua.
Nykyään Inkaloiden arkea helpottaa sekin, että Martti-puoliso on Yrjänän perhehoidossa viikon kuukaudesta. Tämä järjestely ilahduttaa molempia.
– Meillä ei ole nyt mitään hätää. Jos joku asia joskus unohtuu, sekään ei haittaa. Kysyy sitten uudestaan.
Inkalat ovat tehneet elämäntyönsä Ylikiimingissä kauppiaina.
He asuvat edelleen Ylikiimingissä, vanhassa hirsitalossa, jonka ovat itse kunnostaneet. Piha ja puutarha on hyvin hoidettu.
– Puutarhanhoito pitää mieleni virkeänä.
Sairastelujen myötä Inkala ei kuitenkaan enää saa tehdä kovin raskasta työtä. Kesä sujuu varmasti, mutta tuleva talvi häntä vähän huolettaa.
Vanhaa hirsitaloa lämmitetään osaksi puulla, eikä hän ole varma, riittävätkö hänen voimansa enää siihen.
Inkala sanoo, että kaupungin tuki on omaishoitajille erittäin tärkeää, jotta vanhukset voisivat halutessaan asua kotonaan mahdollisimman pitkään.
Hän pelkää, että laitoshoidossa kunto romahtaisi. Siksi hän toivoo, että kaupungilta riittäisi edelleen ymmärrystä ja apua heillekin – ja toki muillekin omaishoitajille.
– Kyllä pienikin apu aina auttaa eteenpäin.
Elma Inkala
Syntynyt vuonna 1937 Ylikiimingin Ylivuotolla Mäkelän pirtissä.
Meni naimisiin Martti Inkalan kanssa vuonna 1963.
Perheeseen kuuluu puolison lisäksi yksi tytär ja seitsemän poikaa sekä lasten- ja lastenlastenlapsia.
Harrastaa puutarhanhoitoa ja lenkkeilyä. Tykkään leipoa ja touhuta kotona.
Kansakoulun jälkeen lähti vuonna 1961 Frans Holapan yksityiskauppaan kauppiaaksi. Tämän jälkeen oli Ylivuoton kansakoululla vahtimestarina ja keittäjänä noin vuoden.
Naimisiin menon jälkeen hoiti muutaman vuoden lapsia ja karjaa ja teki maatilan töitä.
Vuonna 1968 pääsi Osuuskauppaan töihin Ylivuotolle 10 vuodeksi. Hoiti tällöin yksin kaiken kaupanpitoon liittyvän. Seuraavaksi siirtyi Ylikiimingin osuuskauppaan.
On ollut Osuuskaupan palveluksessa kaikkiaan 30 vuotta.
Kun Osuuskauppa muuttui Arinaksi, Inkalat ostivat Vesalan kyläkaupan, ja möivät sen myöhemmin.