Muistisairaan ihmisen hoito sekä omaishoitajuus on vaativaa. Vaativaa on myös muistisairastuneen elämä. Kun kuulee sairastavansa etenevää muistisairautta, alkaa ajatukset suuntautua oman elämän jatkuvuuden huoliin.
Kuka minua rakastaa, jaksaako puoliso olla vierelläni? Millainen on minun sairauteni kulku, meneekö se samoin kuin naapurin Topilla tai Tuula-serkulla? Miten taloudellisesti pärjätään, kuka pysyy kavereina rinnalla? Häpeä, huolet, kasvojen menettämisen pelko, taantumisen merkit, miten käy ajokorttini? Ei, mitä tästä seuraa? Kuka tietää?
Näitä asioita sairastunut miettii ja usea masentuu. Hoitoketjuun ei kuulu keskustelut miten pärjää tai selviää. Usein huolta kannetaan läheisistä. Se on tärkeää. Mutta kuka on kiinnostunut sairastuneen mielialasta tai elämän jatkuvuuden asioista?
Kun sitten sairastunut lukee lehdestä otsikon "Kiukutteleva mieheni kuin pieni lapsi" tai kirjoituksia "Vaipat on jo jalassa ja pian syöttääkin saa", silloin olo romahtaa. ”Ei, en ole pieni lapsi. En voi mitään, että pissa karkailee tai en muista mitä juuri minulle sanottiin. Pää tuntuu sekavalta ja olo on kuin olisi hulluksi tulossa”, kertoi muistisairas vanha nainen.
Aikuinen tai vanha ihminen ei tule koskaan enää lapseksi. Ei ole ollenkaan sopivaa lässyttää tai kohdella vihamielisesti sairasta ihmistä. Miten me puhumme muistisairaasta ihmisestä? Miksi puhumme hänestä loukkaavasti? Kunpa voisimme ymmärtää, ettei sairastunut tee asioita tahallaan väärin tai ettei hän kysy uudelleen samoja asioita huvikseen, kiusallaan.
Aivosairaus muuttaa ihmistä. Validaatiomenetelmän avulla voi saada apua tilanteisiin, jotka ovat haasteellisia. Tavoitteena on, että sairas saa olla sellainen kuin on ja tuntea tunteitaan juuri niin kuin hän ne tuntee. Hänen tunteita vahvistetaan ja arvostetaan. Näin syntyy turvallisuuden tunne, joka äärimmäisen tärkeää.
Lisäksi tavoitteena on ennakoida haastavia tilanteita. Validoiden vahvistamme sairastuneen itsetuntoa, arvokasta ihmisarvoa juuri sellaisenaan kuin hän on. Tieto oikeasta ja ymmärtävästä kohtaamisesta auttaa myös jaksamaan rinnalla. Henkinen mitätöinti on kaltoinkohtelua. Vahvistetaan sairastunutta, ei vaimenneta. Se on sairastuneen toive.
Sirpa Remahl
muistiasiantuntija, sairaanhoitaja
Oulunsalo
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.