Tekstiilitaiteilija Ariadna Donnerin viimeisin suuri kuvakudos Kaiku oli viime kesänä ihasteltavana Kuhmo-talon aulan näyttelyssä. Nyt Kaiku on jo saamassa jatkoa, kertoo torstaina Oulun läänin 5 000 euron taidepalkinnon vastaanottanut Donner.
"Uutta teosta on valmiina 60 senttiä. Aloitin sen tekemisen syyskuussa, mutta olen kutonut aika hitaasti, kuten aina."
Hitaasti työskenteleminen tarkoittaa Kuhmon Iivantiiran rauhassa kutovalle taiteilijalle myös purkamista ja uudelleen miettimistä. Itseä tyydyttävän alun luominen on hänelle vaikeaa, ja iän myötä Donner on tullut aina vain kriittisemmäksi.
Tekstiilitaiteilijan ikuinen ongelma on se, että kaikki minkä kerran on kutonut ja siinä tilanteessa hyväksynyt, jää lopulliseksi. Kudokseen ei voi maalata päälle, kuten tauluun. Sitä ei voi myöskään kutoa alkupäästä uudelleen. Yhden teoksen valmistumiseen Donnerilta kuluu lähes puolitoista vuotta.
"Jos en heti pidä jostakin kohdasta, tai nukun niin sanotusti yön yli, joudun pakosta purkamaan", taiteilija selvittää.
Donnerien nykyisen ateljeen ja talon rakensivat itselleen 20 vuotta sitten kuhmolaiset Mervi ja Klaus von Matt, jotka lasten koulunkäynnin ja työn takia päättivät myöhemmin muuttaa Kuhmon keskustaan.
"Iivantiira on minulle aivan ihanteellinen paikka. Meillä on naapureita, mutta asumme silti kaukana kaikesta. Täällä on hiljaisuutta ja miellyttävä ympäristö. Kolmimetriset kangaspuut mahtuvat ateljeessa pystyyn", selvittää Donner.
Kaikki tarttuu alitajuntaan
Ariadna Donnerin kuvakudokset hehkuvat lämpimiä värejä. Niissä risteilee rikkaita yksityiskohtia, joiden merkitystä itse kukin voi yrittää mielessään pohtia.
"Kyse on omien ajatusteni heijastumista. Niissä muisti saa visuaalisen muodon. Työtä tehdessäni koen kirjoittavani päiväkirjaa, jota minä ainoastaan pystyn lukemaan. Siinä mielessä voin suunnitella kuvakudosta etukäteen vain karkeasti", taiteilija paljastaa.
Loimena Donner käyttää mustaa kalalankaa. Tavallisesti loimi on noin neljä metriä pitkä ja kaksi leveä.
"Suosin pehmeitä ja lämpimiä materiaaleja, joita värjään välillä itsekin. Yleensä aloitan työn reunoista villalla. Sekoitan mukaan myös pellavaa, puuvillaa, villaa ja silkkiä, joskus vähän viskoosia. Liikkuessani maailmalla etsiskelen aina uudenlaisia lankoja jopa kirpputoreilta. Myös ystävät lähettävät niitä. Kuhmosta ei valitettavasti enää löydy omia paikallisia lankoja."
Donnerin kuvakudosten moninaisuudesta voi havaita, että hän on asunut 4,5 vuotta Tansaniassa.
"Kaikki tarttuu ihmisen alitajuntaan, myös värit ja muodot, ja minuun varsinkin. Mutta värit olivat minulle määräävä asia jo ennen Tansaniaa."
Kreikkalaisesta
nimestä tuli enne
Isä keksi kastaa tyttärensä Ariadnaksi, koska hän oli erittäin kiinnostunut muinaisen Kreikan tarustosta.
"Joskus on luultu, että Ariadna on taiteilijanimeni. Ihmeellistä, että nimestä tosiaan tuli enne kutomisen suhteen. Ariadnehan auttoi Theseuksen labyrintista lankakerän avulla. Sisarenikin on nimeltään Helena", Donner naurahtaa.
Kreikkalaiset yhteensattumat eivät päättyneet tähän. Donnerien poika Felix menee joulun aikoihin naimisiin filippiiniläisen morsiamensa kanssa, jonka nimi on Penelope. Tarun Penelope kutoi ahkerasti päivisin, mutta yöllä hän purki kutomansa.
Kuhmossa ei sentään asu muita Ariadna-nimisiä henkilöitä, vaikka Iivantiira on Donnerin mukaan yllättävän kansainvälinen paikka nimenomaan Venäjän rajan läheisyyden vuoksi.
"Kuhmossa minua viehättää sekakulttuuri. Monella maanviljelijällä on venäläinen vaimo, Iivantiirassakin kolmella. Lipukkajärvemme toisella puolella asuu venäläinen ystäväni Lena ja kylällä Anna, joka on virolainen. Muuten olen hyvin vetäytyvä ja rauhaa rakastava ihminen; kudon vain ja kalastan."
Ariadna Donner sai tänä vuonna Kuhmon kalastuskilpailun ensimmäisen palkinnon 11,5-kiloisella hauella, jonka hän narrasi Lipukkajärvestä.
Ariadna Donnerin tekstiileitä on joulu-tammikuussa esillä Galleria Myötätuulessa Raahessa