Adolf Hitlerin johtaman Saksan rikokset toisessa maailmansodassa olivat megalomaanisia. Toisen maailmansodan päättymisestä ei vielä ole kulunut edes seitsemää vuosikymmentä. Ei siis ole ihme, että surullisella ajanjaksolla on edelleen näkyvä paikka saksalaisessa kaunokirjallisuudessa.
Valtaosa saksalaisista kirjailijoista on syntynyt vasta toisen maailmansodan jälkeen. Heiltä ei voi vaatia jatkuvaa piehtaroimista syyllisyydentunnossa. Ihminen, joka rikoksen tapahtuessa ei ollut syntynytkään, ei myöskään voi olla syyllinen rikokseen.
Professori Hanna Meretoja on tutkinut saksalaista nykykirjallisuutta. Hän sanoo, että jokainen sukupolvi käsittelee Saksassa toisen maailmansodan ajan omalla tavallaan.
– Toinen maailmansota tuli saksalaiseen kirjallisuuteen viiveellä, kuten vaikeat asiat yleensäkin. Toisen maailmansodan aika koetaan Saksassa asiana, jota ei saa jättää taakseen. Taustalla on myös se, että tällaista ei saa tapahtua enää koskaan uudestaan, Meretoja sanoo.
Saako saksalaisten kärsimyksistä puhua?
Saksan rikokset toisessa maailmansodassa eivät olleet pelkästään natsijohtajien aikaansaannoksia. Menossa oli mukana paljon ihan tavallisiakin saksalaisia, osa heistä jopa hyvinkin halukkaasti.
Kortilla tuppaa olemaan myös kääntöpuolensa. Moni saksalainen, jolle ei olisi tullut mieleenkään äänestää Adolf Hitleriä ja hänen puoluettaan, joutui Hitlerin masinoiman sodan aikana kokemaan melkoisia kärsimyksiä.
– 2000-luvun saksalaisessa kirjallisuudessa on kysytty, onko lupa pohtia myös saksalaisten kärsimyksiä. Ainakin niin, että niitä käsiteltäisiin rinnan saksalaisten uhreilleen aiheuttamien kärsimysten kanssa. Tällä ei tarkoiteta sitä, että lähdettäisiin vähättelemään uhrien kärsimyksiä.
Meretoja huomauttaa, että joidenkin saksalaiskirjailijoiden mielestä Adolf Hitleristä ja hänen Kolmannen valtakuntansa toiminnasta toisessa maailmansodassa on pikkuhiljaa kuultu riittävästi.
– He kokevat, että Hitlerin aika hallitsee liikaa kuvaa Saksan historiasta. Saksan historiaan kun kuitenkin mahtuu niin paljon kaikkea muutakin.
Vaikka Saksassa kyllästymistä itseruoskintaan esiintyykin, tärkeämpää saksalaiskirjailijoille on muistaminen.
– Monen mielestä kirjailijan tehtävä on muistaa ja muodostaa oma suhteensa näihin menneisyyden asioihin. Voi olla, ettei toinen maailmansota kaikkine siihen liittyvine asioineen poistu Saksan kirjallisuudesta koskaan.
On myös globaaleja traumoja
Professori Meretojan kanssa keskustelivat Helsingin kirjamessuilla teemasta Saksalainen kirjallisuus ja historian traumat suomentaja Jukka-Pekka Pajunen ja tutkija Kaisa Kaakinen.
Pajunen muistuttaa suuresta muutoksesta, joka Saksassa tapahtui yli 20 vuotta sitten Itä- ja Länsi-Saksan yhdistymisen jälkeen.
– Saksa on nykyisin erittäin avoin kulttuuri, joka ottaa paljon vaikutteita muualta.
– Eivätkä saksalaisen nykykirjallisuuden käsittelemät traumat enää ole pelkästään Saksan historiaan liittyviä, vaan ne voivat yhtä hyvin olla globaaleja traumoja.