Kaikki merkit viittasivat siihen, että Kärpät ratkaisee Suomen mestaruuden Turussa ja palauttaa Kanada-maljan 23 vuoden tauon jälkeen takaisin Ouluun.
Olihan Kärpät osoittanut hurjaa voitontahtoa ja nöyryyttänyt TPS:n kaksi kertaa viime hetken täysosumilla ja kerran pannut pelin poikki jatkoajalla. Joukkueen peli kulki kuin siivillä, ja kaiken lisäksi TPS:n paluumatka takaisin Turkuun meni pitkäksi aamuyön tunneille saakka.
Uhkakuvia taivaankappaleiden asennoissa oli oikeastaan vain yksi.
Kärpät johti ottelusarjaa 2-0.
Tämä mystinen numeroyhdistelmä 2-0 on aiheuttanut päänvaiva oikeastaan koko kauden ajan. Johtoasemassa pelaaminen on tuon tuostakin aiheuttanut ylimääräisiä ongelmia. Jostain syystä paketti hajoaa, pienistä asioista tuleekin yhtäkkiä suuria, ja vastustaja käyttää välittömästi hyväkseen tarjolla olevan mahdollisuuden.
Jälleen kerran tuli todistetuksi se, että play off-sarjassa sen ratkaisevan voiton saaminen/ottaminen on kaikkein vaikeinta. Koska TPS pelasi selkä selkää vasten, se osoitti tahtonsa ja venytti finaalisarjaa ainakin yhdellä ottelulla.
TPS on hyvä joukkue, eikä se tällä kertaa passivoitunut johtoasemassa - ei siis missään vaiheessa.
Valkopaitainen joukkue oli Turussa huonompi. Piste.
Kärpät taas - ehkä alituisesti - ajatteli, että tarjolla on myös takaportti. Että mestaruuden voi voittaa myös sunnuntaina, ja kaiken lisäksi kotiareenalla.
Äärimmäisen harvoin ottelusarjoja voitetaan 3-0.
Mestaruuden voittaminen on aina äärimmäisen kovan taistelun tulos ja monien eri tekijöiden summa. Kumpi haluaa voittaa, kummalla riittää kypsyyttä ja ennen kaikkea tahtoa isolla T:llä.
Mystiseksi numeroksi kelpaa myös kolmonen. Jokerit-sarjassa Kärppien huonoin ottelu oli kolmas, samoin HIFK-sarjassa ja nyt myös Turussa. Huonossa pelissä on lohdullista se, että seuraavaan otteluun jää vain parannettavaa.
Play off-peleissä ajatusten nopea nollaaminen on tärkeää. Kun kiekko putoaa sunnuntaina Raksilan täpötäyden jäähallin jäähän, tuskinpa polttopisteessä patsastelee yhtään pelaajaa, joka vielä miettisi menneisyyttä. Ei TPS:n leirissä, eikä Kärppien legioonassa. Päivän sana pääsiäissunnuntaina on "Carpe diem" - tartu hetkeen.
Mestaruuden voittaminen on kaikille joukkueille kaikissa eri pääliigoissa ja kaikissa palloilumuodoissa suuri unelma. Unelma realisoituu täydellisenä silloin, kun sitä saa juhlia kotiareenalla, uskollisimmat fanit aitiopaikalla.
Kärpille tällainen mahdollisuus avautuu. Tilaisuus, joka toteutuu vain harvoin - kenties kerran kymmenessä vuodessa, kenties kerran yhden sukupolven aikana.
Yhden suuren unelman joukkue toi kannattajiensa silmien eteen keväällä 2000, jolloin Kärpät palasi 11 vuoden korpivaellukselta takaisin SM-liigaan. Tämä tapahtui Oulussa, ja olisiko nousu saanut ympärilleen niin upean ilmapiirin, mikäli se olisi tapahtunut vaikkapa Lahdessa.
Epäilen.
Mutta Kärppien mestaruusunelma kaikkine mausteineen on edelleen käden ulottuvilla.
Mutta sen voi saavuttaa - vain ja ainoastaan - taistelemalla.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi