Käsitys siitä, että vanhoina hyvinä aikoina olympialaiset olivat jalojen urheilijoiden kunnialliset kilpailut, jossa ylväät urhot kisailivat valkoisten temppeleiden lomassa rauhan vallitessa, on väärä.
Vanhan ajan olympialaiset olivat kovaääninen, haiseva, kaupallinen, läpipoliittinen ja usein skandaalinkäryinen tapahtuma. Kerran täysimittainen sotajoukkojen taistelu jopa keskeytti kisat.
Kilpailijatkaan eivät olleet puhtoisia, kertoo Würzbergin yliopiston klassisen arkeologian professori Ulrich Sinn.
- Sopupelejä pelattiin, tuomareita lahjottiin, ja usein osallistujat valehtelivat ikänsä päästäkseen kilpailemaan edullisempaan ikäluokkaan.
Kisat pidettiin Zeuksen kunniaksi, joten huijaamista pidettiin jumalten loukkaamisena. Niinpä rangaistuksetkin olivat ankaria.
- Itsensä öljynneet painijat joutuivat maksamaan sakkoja, ja juoksijoiden varaslähdöistä rankaistiin ruoskaniskuilla.
Menestynyttä urheilu-uraa osattiin jo muinoin käyttää ponnahduslautana politiikkaan. Toisaalta tappiokin oli karvas. Monet häviäjät eivät koskaan palanneet kotikaupunkiinsa.