Juhannus on suomalaisessa mytologiassa mystiikan aikaa. Yöttömään yöhön on kautta aikain liittynyt taikoja, loitsuja ja käsityksiä, joihin ihmiset eivät ainoastaan uskoneet. He tiesivät. He tiesivät, että loitsut lepyttävät henkiä ja parantavat omaa elämää.
Uskomaton aarreaitta on Suomen kansan vanhat runot. Poimimme sieltä juhannukseen ja läntiseen Suomeen painottuvan otoksen. Alkuperäinen kieliasu on paikoin roisi. Vuosiluku paikkakunnan perässä tarkoittaa vuotta, jolloin teksti on merkitty muistiin.
Puolison näkee alastomana kivellä
Tulevan puolison näkee, kun juhannusaattona vetää tulikuumalla raudalla piirin kiven ympäri, kuinka kauvaksi vaan tahtoo ja piiriä vetäessään lukee "Isä meidän" kolmeen kertaan ja menee sitten juhannusta vastaan yöllä ihan ilkialasti sen kiven päälle ja odottaa siinä, niin se tulee sen piirin tykö, sillä likemmäksi kiveä se ei pääse, ja tarjoo kättänsä antaakseen terveisiä, mutta siihen ei saa koskea. Tätä tekee se aina auringon nousuun asti, jolloin se katoo.
Kauvatsa 1892
Vasikka ennustaa "huoruuden"
Jos nainen menee juhannusyönä vasikkaläävään ja kysyy mustalta vasikalta: "Tulenko minä tänä vuonna huoraksi?", niin jos hän tulee, vasikka vastaa "tuleet". Jos hän ei tule, vasikka vastaa "et".
Eurajoki 1893
Maidon voi varastaa etukäteen
Kun juhannusyönä menee toisen karjalaitumelle ja ottaa mukaansa kolme varastettua käsiliinaa, ja niihin pyyhkii kastetta ruohoista ja menee sitten omalle maallensa ja vääntää kasteen pois hantuukista, niin sillä tulee toisen karjan lypsy hänelle. Maito varastetaan lehmältä jo ennen kun lehmä on edes poikinutkaan.
Pori 1904
Keppi muurahaispesässä karkottaa karhun
Karhu ei koske eläviin, kuin pannaan elävätä hopejata kynään ja siihen leppätappi ja viijään juhannusyönä kusijaispesään ja sanotaan, että "en kiellä kiertämästä, vaan kiellän kielin koskemasta, suin rumin mutelemasta".
Pohjois-Pohjanmaa 1881
Voita kirnutessa kannattaa hokea ja huutaa
Kirnua juhannusyönä ja hoje: "Sulle vesi, mulle voi, sulle vesi, mulle voi!" Huuda sitten kolme kertaa kuuluvalla äänellä: "Munaami!"
Isojoki 1889
Alastomuus takaa voivuoden
Joka juhannusaamuna varhain ilkialastomana menee, kenenkään huomaamatta, rajapyykille seisomaan ja huutaa: "niin kaukaa minulle, kuin kello kuuluu!" hän saa sinä vuonna runsaasti voita.
Hollola 1883
Maitovaras jää kiinni
Kerran eräs vaimo oli tullut juhannusyönä lypsämään toisen talon karjaa. Talon emäntä yllätti hänet, kaatoi maahan hänen maitonsa ja sanoi: "Tänne maito ja voi, sinne vesi!" tehden siten tyhjäksi vaimon aikeet.
Ikaalinen 1931
Sika tietää hääpäivän
Kun juhannusyönä potkii sikoläätin ovea, niin sen mukaan monastiko sika sisällä röhähtää tietää, monenko vuoden perästä pääsee naimisiin.
Ruovesi 1917
Petollinen sulhanen lentää haukalla
Kun juhannusyönä menee vasta karsitun puun juurelle, niin jos sulhanen on petollinen, näkee sen ohitse lentävän haukan selässä ja huutavan: "Minä lennän lekottelen linnun suuren lonkkehilla, vaik konkkani mua kokottaa, ei hän mua sentään sieppaa. Minä en häntä milloinkana lähe yhtä kertaa kaappaan."
Tyrvää 1903
Aarteen saa, jos antaa osan vaivaisille
Ko mennee juhannuspäivää vastaa yäl johonkin semmoseen paikkaan, ko tiäretään aarteen olevan, jonkun semmosen kiven pääl istumaan, konnei ol ikän siirretty, taik semmosen huaneen katol, ko on kolm kerttaa siirretty, ni sit näkkee sen aarteen palavan pualiyän aikaan, ni mennee sitä valkeet liki, ja heittää teräst sin valkeeseen, ja sannoo: "Jos mää tuan aarteen saisin, nin osan vaivasil annasin." Sit saa men aamusti aurinkon noustes sen siit ottamaa, mut täytyy vaan antaa sit osan vaivasil kans.
Nakkila 1903
Poppamies tietää aarteen ehdon
Haltijat kuivaavat juhannusyönä maan sisässä olevissa aarnihaudoissa olevia aarteita. Myöskin he silloin polttavat valkeita aarnihaudan päällä. Kun pääsee niin likelle haltijaa, että saa sille jotain sanottua, niin pääsee aarnihaudan omistajaksi. Myöskin pääsee aarnihaudan omistajaksi sen kautta, kun saa tietää sen ehdon, jolla saa aarteen, joka on silloin tehty, kun aarre on kätketty. Näitä ehtoja saa tietää poppamiehiltä.
Hämeenkyrö 1910
Aamusylki tekee rikkaaksi
Juhannuspäivänä tehdään leppäsestä puusta looda, johon sitte joka aamu seuraavaan juhannukseen asti syljetään unisylki ja lausutaan samassa: "Tämän minä isännälleni vien, sitte kuin hän minulle rahaa tuo." Seuraavana juhannusyönä mennään koskeen kiven päälle, Raamatun päällä polvillaan, jolloin "isäntä" tulee ja sitte tehdään kontrahti, kuinka paljo rahaa saa joka päivä siittä toosasta ottaa ja kuinka pitkän ajan perästä isäntä omistaa renkinsä.
Eura 1891
Metsänhaltijan saa näkyviin kutsuvalkealla
Kun tahdotaan saada metsänhaltia niin liki ja näkyväiseen muatoon, että sitä sais puhutel, ni siin saa pruukat semmost konstii, et ko otetaan ensin kolme lehtipuun kappaletta, kaikki erinimisistä puista, ja semmoset kappaleet, ettei niihiin ole ikän rauta käyny.
Mennään sitten jonkin mäen syrjälle (etelänpuoleiselle rinteelle) hyvin hauskalle paikalle, johon tehdään niistä kolmesta puunkappaleesta valkee. Valkee täytyy saara niistä puista tahkoomalla, ei saa virittää millään muulla lailla, jos tahtoo että metsänhaltia tullee liki.
Sillä kohdalla, kun sen valkeen tekee, tarttee olla kolme kiveä, semmoista että niitten päällä on sopiva istua, ja ne on sitten haltiain istunkivet. Sen toimen tarttee ain olla suvel, juhannus vastaan yäl, ja sen valkeen tarttee virittää 11-12 välil yäl.
Kun sit odottaa niit haltioit sihensaak, ko ruppee aurinko ylenemmään, ni sillon ne haltiat tullee kans. Ko ne haltiat tullee, ni niil ei saa sannoo ensin mittää tervehdykseks, antaa niitten sannoo ensin. Ei saa myös sannoo sinäks eikä teiks. Jos sannoo vaik kummaks, ni sit ei ne puhu mittään, lähtee pois.
Ko ne haltiat sit kyssyy, et mitä asiaa on, ni sit saa jutel, et on huano mettästysonni, ja pyytää, jos mahdollist olis saar parempaa onnee. Sit ne haltiat antaa hyvän onnen, ja kyl sit myäs elävii saa.
Nakkila 1903
Silakat näyttävät sulhasen
Piti juhannusattoniltana syödä seitsemän kovaksi paistettua silakkaa ja mennä tienhaaraan ja seistä lakanan päällä ja sanoa: "Tule ja näytä kuka on minun tuleva sulhaseni."
Hämeenlinna 1910