Koko Itä-Suomen valtaväylä Ouluun, 1610-luvulla valmistunut Oulu-Kajaani-tie on tutkittu ja kartoitettu. Tie löytyy edelleen maastosta ja on pääosin vielä hyvässä kulkukunnossa.
Maantien kunto selvitettiin Oulun ja Muhoksen Hyrkkään välillä kaksi vuotta sitten, ja viime kesänä tarkastelussa oli loppuosuus Kajaaniin saakka.
Kajaanin linnan valmistumisen myötä tarpeelliseksi tullut tie oli aluksi vain vaatimaton ura, joka kuitenkin levennettiin vaunuin ajettavaan kuntoon 1680-luvulla.
Tie kulki Oulujoen etelärantaa noudatellen Oulusta Muhokselle, sieltä Sotkajärvelle ja Ahmasjärven ja Rokuan länsipuolitse Säräisniemelle. Siitä eteenpäin matka taittui Oulujärven aalloilla tai jäällä, Manamansalo kuitenkin maita myöten kulkien. Kajaanin tultiin Vekaranniemen, Neuvosenniemen ja Koutaniemen kautta.
Tieinventoinnin tehnyt arkeologoi Maria Suvanto kertoo, että suuri apu työssä olivat Oulun läänin ylimääräisen maanmittarin Johan HenrikWallenborgin kartat vuodelta 1875.
"Oulun puolella suuri osa tiestä on yhä käytössä kylätien pätkinä. Muhoksella osia siitä on jo metsittynyt ja Utajärven ja Ahmaksen välikin alkaa kasvaa umpeen. Aidoimmillaan tie on Rokuan laidalla, niin sanotulla Keisarintiellä."
Utajärven ja Säräisniemen välinen osuus sai nimen Keisarintie, koska Aleksanteri I:n oli tarkoitus matkata sitä pitkin vuonna 1819.
Myrsky Oulujärvellä muutti suunnitelmia, ja keisari saapuikin Ouluun Vuolijoen ja Nissilän kautta.
Suvannon mukaan tien muuttaminen alkuperäisestä asustaan ei ole paha asia, sillä niin se on säilynyt yhä liikennöitävänä väylänä.
"Selvitystyö on nyt tehty ja se julkaistaan pian. Mielestäni tällä kiinnostavalla tiellä voi olla tarjottavaa esimerkiksi matkailulle", Suvanto toteaa.