Kustannusyhtiö Otavan keväällä julkaisemassa Eija Lapinleimun elämäkerrallisessa kirjassa 10 ja 1/2 gurua on useita plagiaatteja tunnetuilta runoilijoilta. Lapinleimu on ottanut runoja omiin nimiinsä ilmoittamatta alkuperäislähdettä.
"Hätkähdin kovasti, kun luin Lapinleimun kirjan ja havaitsin hänen miltei suoraan kopioineen joitakin runoja", sanoo Oulun kirjaston entinen kirjastonhoitaja, Turun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämispäällikkö Aulikki Holma.
Holma kertoo löytäneensä ainakin viisi plagiaattia, joista kaksi on lainattu miltei sanasta sanaan muilta. Lapinleimu, 36, kertoo kirjassaan sivulla 191 kirjoittaneensa 13-vuotiaana runon, joka on sattumoisin lähes sama kuin Uuno Kailaan (1901-33) 60 vuotta aiemmin Purjehtijat-kokoelmaan laatima runo.
Sivulla 215 on Lapinleimun usvaisesta kesäaamusta kirjoittama teksti, joka muistuttaa täydellisesti haukiputaalaisen Pirkko-Liisa Linjaman (1941-89) julkaisemaa kuvausta kesäaamusta.
"En tunne kirjan kirjoittajaa enkä sen valmistumiseen vaikuttaneita Otavan kustannustoimittajia. Pidän tätä tapausta yhtenä osoituksena kustantamisen ammattitaidon rämettymisestä. Saako toisten tekstejä julkaista ominaan ja hyödyntää taloudellisesti", Suomen tietokirjailijoiden yhdistyksen jäsen Holma kummastelee.
Valitettava työtapaturma
Otavan kustannuspäällikkö Tero Norkola sanoo olevansa pahoillaan plagiaateista. Norkolan mukaan kustantaja huomasi lainaukset vasta kirjan tultua painosta. Kirjan parissa työskennelleen kustannustoimittajan ammattitaitoa hän pitää hyvänä.
"Toki meidän olisi Otavassa pitänyt laittaa oikeat nimet alle käsikirjoitusvaiheessa, mutta tässä on käynyt valitettava työtapaturma. Runoja ei ollut tunnistettu jo julkaistuiksi", Norkola kertoo.
Norkolan mukaan tapaukselle on olemassa luonnollinen selitys. Eija Lapinleimu on käyttänyt kirjassaan katkelmia lapsuuden ja nuoruuden päiväkirjoistaan, joihin on kirjoiteltu eri runoilijoiden tekstejä.
"Ja kuten tiedetään päiväkirjoihin monesti kopioidaan tai versioidaan runoja ihan viattomasti."
Selitys viattomasta kopioinnista joutuu kuitenkin outoon valoon. Lapinleimun lapsuuden päiväkirjasta 1980-luvun alussa otetuksi väitetty runo on todellisuudessa julkaistu vuosia myöhemmin, vasta 1990 Pirkko-Liisa Linjaman kokoelmassa Tänään ei vielä tuule. Tuolloin Lapinleimu ei ollut lapsi.
"Oi herraisä. Tuota asiaa pitää kysyä Lapinleimulta itseltään", Norkola parahtaa.
Lainatut runot muistoja
"Minä en ole tietoisesti kopioinut ketään. Nuo runot on otettu lapsuuden päiväkirjoista. Ne ovat muistoja", sanoo Lapinleimu.
Lapinleimu kertoo lukeneensa lapsena paljon kirjoja, joista on jäänyt mieleen yhtä ja toista. Niitä hän on sitten kirjoitellut päiväkirjoihinsa. "Minulla on valokuvamuisti", hän lisää.
Kuinka on mahdollista, että Linjaman 1990 julkaistu runo on päätynyt vuosia aiemmin tekemiisi päiväkirjoihin?
"Käytän muistiani ja mielikuviani. Tässä tapauksessa en ole päivämääristä niin tietoinen. Kopiointitarkoitusta minulla ei ole ollut", Lapinleimu korostaa.
Tekijänoikeuslain mukaan teoksen alkuperäinen tekijä on mainittava aina lainattaessa. Kustantaja aikoo lisätä runojen oikeat kirjoittajat Lapinleimun kirjan seuraaviin painoksiin, mikäli niitä kustannuspäällikkö Norkolan mukaan otetaan.