Oulun lähikuntien toistakymmentä puukirkkoa houkuttelee hiljentymään joulun ajan hartaustilaisuuksissa jouluaatosta tapaninpäivään. Kirkoista Suomen vanhin, lähes alkuperäisessä asussa oleva puukirkko on Muhoksella Oulujoen rantatörmällä.
Kun Muhoksen kirkko vuonna 1634 valmistui, ei siinä kuten ei muissakaan suomalaisissa uuden ajan kirkoissa ollut lämmityksestä, valaistuksesta tai urkumusiikista tuon taivaallista tietoa.
Voi vain kuvitella, miten seurakunta hytisi, kun Muhoksen matalan kirkkosalin hirret nirskuivat ja narskuivat pakkasen tahdissa. Seurakunta vastaanotti kuuliaisena joulun ilosanomaa ja pyhää henkeä vanhalla suomen kielellä hämärässä kynttilöin ja lyhdyin valaistussa kirkkosalissa.
Seurakuntalaiset matkasivat Muhoksen kirkkoon pitkien matkojen takaa aina Utajärveä myöten. Unilukkarilla oli töitä, kun matkasta väsyneet seurakuntalaiset piti tuon tuosta herätellä kuulemaan saarnapuheita. Seurakuntamestari Jalo Katiska on kuullut kerrottava kasakoiden ja venäläisten matka- ja kauppamiehienkin majoittuneen kirkossa hevosineen.
Tänään, jos Jumala suo Muhoksen kirkossa vietetään jouluaaton hartautta lämpimässä kirkkosalissa kirkkoherra Jouni Heikkisen johdolla kello 16. Unilukkaria ei tarvita, sen verran verkkainen on hartaushetki. Joutilaat voivat ihastella Muhoksen kirkon kauniita yksityiskohtia, joista vanhimmat, esineet ja rakennelmat ajoittuvat 1700-luvun alkupuolelle.
Hiippakunnan komein
Uuden ajan puukirkkojen seiniä koristeltiin kuten keskiajalla kivikirkkojen. Biblia paperum-maalauksia eli vähäväkisten raamattua ei Muhoksen kirkkosalin seiniltä enää voi lukea. Toisin oli ennen. Erittäin värikkäillä ja jopa raaoilla kuvilla lukutaidottomille muhoslaisille kerrottiin sekä vanhan että uuden testamentin tarinoita, joita vihantilaissyntyinen kirkkomaalari Emanuel Granberg vuosina 1773-1775 maalasi kirkkosaliin. Vuoden 1839 remontin yhteydessä osa seinämaalauksista tuhoutui, mutta jäljellä ovat sakariston seinillä ja lehterin kaiteessa olevat maalaukset.
Jalo Katiskan rakkain esine Muhoksen kirkossa on virsitaulu, jonka tekijästä on ainakin kaksi eri kertomusta. Jalo Katiska kertoo, että toisen tarinan mukaan koko hiippakunnan komeimman virsitaulun olisi veistänyt sadoista eri osista kokoon muhoslainen vanki, joka näin hyvitti pahoja tekojaan. Toisen kertomuksen mukaan virsitaulun olisi lahjoittanut maaherra Abraham Stjernschantz vuoden 1828 tienoilla.
Alttaritaulut yleistyivät kirkon kuoriosassa uudella ajalla. Keskeisenä teemana alttaritaulussa oli ristiinnaulitseminen.
Muhoksen kirkon alttaritaulun Mooses ja vaskikäärme maalasi öljyvärillä kankaalle Emanuel Granberg vuonna 1778. Kattokruunut, messinkilampetit ja kyntteliköt ovat enimmäkseen seurakuntalaisten antamia lahjoituksia.