Euroopan unionin perusperiaatteet ovat suurennuslasin alla, kun jäsenmaiden johto tapaa Afrikan maiden johtajat viikonloppuna.
Lähes sadan valtiojohtajan jättimäisen huippukokouksen on määrä juhlallisesti tiivistää EU:n ja Afrikan yhteistyötä muun muassa kauppa-, energia- ja siirtolaispolitiikassa.
Lissabonissa pidettävän tapaamisen päähuomio on kuitenkin kiinnittymässä siihen, miten EU käsittelee Afrikan ihmisoikeusloukkauksia. Britannian pääministeri Gordon Brown ei aio edes saapua paikalle, koska kokoukseen tulee myös Zimbabwen presidentti Robert Mugabe.
Mugabe tunnetaan etenkin Zimbabwen valkoisen vähemmistön sekä maan opposition kovasta kohtelusta.
Alun perin EU:n puheenjohtajamaa Portugali toivoi, että Mugabe jättäytyisi itse pois kokouksesta.
Toive ei johtanut mihinkään. Sittemmin Portugali on painottanut, että EU:n on kohdattava Mugabe silmästä silmään.
"Epäilen vahvasti, että boikotointi on paras tapa käsitellä diktaattoreja", Portugalin Eurooppa-ministeri Manuel Lobo Antunes sanoi vastikään lehtihaastattelussa.
EU:n ihmisoikeuspuheenvuoron käyttänee suurimman jäsenmaan Saksan liittokansleri Angela Merkel.
Se, miten EU kritiikkinsä muotoilee, on vielä epäselvää. Unioni ei voi läksyttää Zimbabwea ilman, että se ottaa esille mantereen muidenkin maiden ongelmat.
Etenkin Darfurin katastrofi Sudanissa on ollut meneillään jo vuosia. Vakavia ongelmia on myös esimerkiksi Eritreassa ja Somaliassa.
Pitkän maalistan luetteleminen johtaisi nopeasti kokouksen ilmapiirin happanemiseen. Monien Euroopan maiden on jo siirtomaahistoriansa takia poliittisesti vaikea osoitella Afrikkaa sormella. Lisäksi Portugali haluaa, että kokouksesta jää hyvä maku.
Siten vaarana onkin, että jalot periaatteet mainitaan vain yleisesti. Jo kokousta varten laaditussa julistuksessa vakuutetaan, että mantereet jakavat samat arvot, kuten demokratian ja ihmisoikeudet.
Joukko tunnettuja kirjailijoita vaati alkuviikosta EU-johtajia osoittamaan selkärankansa kokouksessa. "Euroopan on turha julistaa uutta yhteistyön aikakautta Afrikan kanssa niin pitkään kuin Sudanin ja Zimbabwen katastrofit lakaistaan maton alle", Günter Grass, John M. Coetzee ja muut kirjailijat varoittivat useissa lehdissä julkaistussa tekstissä.