Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton valtuuskunta on huomenna torstaina koolla valitsemassa järjestölle uutta puheenjohtajaa. MTK joutui uuden keulahahmon etsintään, kun nykyinen puheenjohtaja Michael Hornborg päätti viime kuussa jättää paikkansa perhesyihin vedoten.
Jos kokouksessa ei nouse esille yllätysnimiä, valinta tapahtuu simolaisen Juha Marttilan ja tuusulalaisen Veli-Pekka Talvelan välillä. Marttila, 42, on MTK:n toinen puheenjohtaja sekä maatalous- ja metsätieteiden tohtori, Talvela agronomi ja maa- ja metsätalousministeriön ylijohtaja.
Koulutusta ja toimialan kokemusta kummallakin on sen verran, mitä keskusjärjestön johtopaikalla voidaan kohtuudella vaatia. Marttila on ollut MTK:n
kakkosena viime vuodet järjestön päätöksenteon ytimessä. Hän oli esillä ykkösnimeksi jo kolme vuotta sitten, kun valinta osui Hornborgiin.
Talvelan vahvuutena ovat hyvät suhteet poliittiseen koneistoon sekä kansainvälinen kokemus. Päätyönsä ohella hänkin viljelee maata, mikä tuo uskottavuuspisteitä järjestön valitsijoiden edessä.
Kummallakin ehdokkaalla on jäsenkirja, Marttilalla keskustan, Talvelalla kokoomuksen. Vaikka enemmistö MTK:n puheenjohtajista on ollut keskustalaisia, kokoomuslaisiakin on paikalla ollut kaksi, viimeksi viime vuosikymmenellä Heikki Haavistoa sijaistanut Toivo T. Pohjala.
Vaikka MTK:n valitsijat ovat siis ennakkoluulottomasti luottaneet muihinkin kuin viljelijäpuolueen edustajiin, tähänastisten puheenjohtajien luettelo osoittaa yhden huutavan epäkohdan: Kaikki johtajat vuodesta 1917 ovat olleet eteläsuomalaisia. Pohjoisempien alueiden edustajat ovat päässeet korkeintaan toisen puheenjohtajan paikalle.
Eteläinen näkemys on ajoittain näkynyt myös järjestön linjauksissa. Epäkohta on selvä, ja nyt olisi sopiva hetki oikaista se valitsemalla Marttila järjestön johtoon.
Kumpi johtoon nouseekaan, tehtävän menestyksekäs hoito edellyttää Ahtisaaren sovittelutaitoa ja ihmemies MacGyverin nokkeluutta. MTK:n yhteiskunnallinen voima ei ole enää sama kuin ennen EU-aikaa. Pysyvää eripuraa viljelijöiden välille luo Suomen jakava 141- ja 142-tukialueen raja. Järjestössä on muutenkin ristiriitaisia näkemyksiä siitä, miten keskusliiton edunvalvontaa pitäisi suunnata.
Tuottajien odotukset järjestöään kohtaan ovat kuitenkin yhä kovat. MTK:n puheenjohtajan tehtävä sopiikin niille, joita työnhakuilmoituksissa kutsutaan haasteita pelkäämättömiksi.
paakirjoitus@kaleva.fi