MTK toivoo rahaa tasokkaalle juuritutkimukselle.
Nurmimailla on iso merkitys ilmastonmuutoksessa. Näitä alueita on Pohjois-Suomessa paljon. Siksi viljelijöiden on osattava tehdä oikeita ratkaisuja pelloillaan, samoin päättäjien isoista linjoista sopiessaan.
Pohjois-Suomen nurmitoimikunta nostaa esille nurmimaiden merkityksen ympäristön ja ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Torstaina ja perjantaina Kalajoelle kokoontuneet noin 130 alan ammattilaista sai tietoa, miten EU:ssa asioista ajatellaan ja miten paikallisesti olisi viisainta toimia.
MTK Pohjois-Suomen toiminnanjohtaja Matti Tyhtilä painottaa, että kevään eduskuntavaaleilla valitaan se linja, miten ilmastonmuutokseen reagoidaan ja kuka muutoksen maksaa.
Ympäristöjohtaja Liisa Pietola MTK:sta pohjusti tietoutta syvällisillä maaperätutkimuksilla. Omaa väitöskirjaansa varten muun muassa porkkanajuuristoa tutkinut Pietola sanoo, ettei biologinen ja kemiallinen tuntemus yllä poliittiisiin päätäntäpöytiin. Pietola korostaa, että mullan alla piilossa olevalla kasvien juuristolla on iso merkitys hiilensidonnassa.
– Haasteena on tehdä näkymätön näkyväksi. Mittauksissa pitää mennä metrin syvyydelle, eikä vain 15 tai 20 senttimetriin. Yhdellä porkkanalla esimerkiksi on hiusjuuria yhteensä 300 metriä. Männyllä on juuristoa esimerkiksi jopa 30–40 kilometriä. Näissä on hiilensidontaa, jota ei lueta miksikään, Pietola sanoo.
Ilmastonmuutoksen Pietola muistuttaa johtuvan siitä, että hiilidioksidin määrä on lisääntynyt, eikä sitä ”kytketä” takaisin juuristojen avulla.
– Hiilijalanjäljen laskentaa on uudistettava, ja maaperän hiili täytyy ottaa mukaan. Maaperässä olevaa hiilisidontaa ei ole huomioitu. Me olemme ilmastosankareita, kun ylläpidämme kasvien kasvua. Ratkaisuna on takaisinkytkentä nurmen juuriin.
Pietola toivoo, että yliopistotasoiselle tutkimustyölle, joka kohdentuisi nimenomaan juuriston hiilisidontaan, saataisiin rahoitusta. Tuloksilla voisi olla vaikutusta jopa siihen, mitä kasveja olisi suositeltavaa viljellä.
– Nurmen juuret ovat monivuotisia ja pysyvämpiä kuin viljojen juuret, hän havainnollistaa.
Pietola on tutkinut kasvillisuutta kotimaan lisäksi ulkomailla. Hän pitää Euroopan maista Ranskaa edistyksellisenä maana, jossa on painotettu maatalouden tutkimustoimintaan. Suomen nurmialoja hän vertaa viiniköynnöksiin.
Suomea Pietola pitää esimerkkimaana, jossa pyritään noudattamaan aina annettuja ohjeistuksia. Hän toteaa MTK:n kantavan harteillaan ilmastosankarin viittaa. Sillä mandaatilla maastamme voitaisiin viedä osaamista ja toimintamalleja maailmallekin. Tosin hän kannustaa Suomea vaatimaan, että muissa maissa myös noudatettaisiin ohjeita.
– Suomen päästöt ovat vain promille koko maailman päästöistä. Tämä on lopulta vain puhdasta kemiaa ja biologiaa. Sekin on hyvä muistaa, että kasvituotanto ja käyttö pitää pitää erillään, hän osoittaa laskentakaavoillaan.
Viljelyyn ja kasveihin liittyvät näkökulmat ovat Pietolan mukaan maatalouspolitiikkaa koko Euroopan mittakaavassa.
– Paljon on asioita, joita ei tunnistea EU:ssa, hän pohtii.
Eduskunnasta etänä seminaariin osallistunut kansanedustaja Tytti Tuppurainen toi terveiset EU:sta. Keskustelussa ovat nyt CAP-rahoitustukikysymykset ja ilmastovastuu.
Kuluttajien ruokailutottumuksia ja ostokäyttäytymistä seurataan elintarviketuotantolaitoksissa tarkasti. Esimerkiksi Atrian ja Valion hallitusten puheenjohtajat painottavat, että nykysyömiseen liittyvistä trendeistä pyritään pysymään ajantasalla.
Pohjois-Suomen nurmitoimikunnan järjestämässä seminaarissa yleisöä kiinnosti tietää, pitävätkö tuotantolaitokset esimerkiksi vegaaniruokailua hetkellisesti ohimenevänä ilmiönä vai muuttuvana kuluttajakäyttäytymisenä.
– Täysin vegaanien kuluttajien määrä ei ole kasvanut, muttei se kuluttajaryhmä pieni ole. Niin sanotut vähentäjät, jotka jättävät ruokalautaselta jotain pois, ovat kasvussa, Seppo Paavola Atrialta toteaa.
Vesa Kaunisto Valiolta pitää muutosta pysyvänä.
– Nuori polvi ajattelee asioista eri tavalla, joten kyllä muutokset tulevat vaikuttamaan, hän painottaa.
Ruokailutrendit näkyvät kauppojen hyllyillä. Paavola nostaa esimerkiksi naudanlihan, josta nykyään kuluttajatuotteina on tarjolla niin sanottuja arvo-osia. Nauta hyödynnetään mahdollisimman tarkasti.
– Kananlihankulutus on kasvamassa ja sianlihan vähenemässä. Aika näyttää, alkaako kana viedä markkinoita jauhelihalta.