MTK osoitti todellisuudentajua hyväksyessään Etelä-Suomen kansallista maataloustukea koskevan ratkaisun, vaikka järjestö ei siitä pidäkään.
Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n edustajilla oli edessään kaksi vaihtoehtoa. Ne eivät kuitenkaan liittyneet niinkään käsiteltävänä olevaan Etelä-Suomen kansallista maataloustukea koskevaan ratkaisuun, vaan keskusliiton omaan asemaan.
Hylkäämällä ratkaisun MTK olisi kyllä nostanut omaa profiiliaan, mutta ei olisi voittanut mitään. Hyväksymällä sen, vaikkakin pitkin hampain, keskusliitto osoitti todellisuudentajua: jäsenistön edunvalvonta on mahdollista vain, jos osataan sopeutua myös tosiasioihin, vaikeisiinkin.
Ruotsinkielinen tuottajajärjestö SLC teki toisenlaisen ratkaisun ja hylkäsi sovinnon. Tilanne on erikoinen, mutta ei vaikuta lopputulokseen.
Hallituksenja MTK:n välisissä neuvotteluissa käsiteltävänä oli EU:n komissiolle jätettävä tuki-ilmoitus, joka koskee kansallisia 141-tulotukia. Määräaika oli tiistain jälkeisenä yönä, mutta jos sovintoa ei olisi syntynyt, valtioneuvosto olisi päättänyt yksipuolisesti Suomen esityksestä.
Toisin sanoen MTK olisi voinut riitauttaa asian, mutta se ei olisi voinut enää sen jälkeen vaikuttaa esityksen sisältöön. Suomen maatalouspolitiikan kriisiyttäminen olisi voinut sen sijaan onnistua, mutta voi kysyä, ketä se olisi hyödyntänyt. Nyt maatalouspolitiikkaa voidaan sentään kehittää yhteisesti sovitulta pohjalta.
Edelleenkin MTK pitää maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojan neuvottelemaa sopimusta EU:n komission kanssa Suomen maatalouspolitiikan viime vuosien suurimpana epäonnistumisena. Toisaalta se on myös perinteistä edunvalvontajärjestön puhetta. Tilanne vertautuu tupo-neuvotteluihin, joissa myös on tapana vääntää asioista yön yli ja julistaa sitten tyytymättömyyttä juuri neuvoteltuun sopimukseen.
MTK:n tehtävä on valvoa jäsentensä etuja, mikä tarkoittaa ruuvin pitämistä kireällä hallitukseen nähden. On ollut täysin odotettua, että tuottajajärjestö on nuijinut ankarasti hallituksen ja EU:n välistä sopimusta. Viljelijöiden tyytymättömyys on MTK:lle neuvotteluvaltti, mutta samalla on varottava, ettei tapahdu ylilyöntejä. Puheenjohtaja Esa Härmälä muistuttikin, että neuvottelutulos oli nyt järkevintä hyväksyä, vaikka äänenpainot pysyivät yhä hyvin kriittisinä. Järjestön mielestä suomalainen maatalouspolitiikka on joutumassa erittäin vaikeaan tilanteeseen.
Ministeri Korkeaoja oli yöllä syntyneeseen yhteisymmärrykseen tyytyväinen, vaikka luultavasti mukana oli myös annos helpotusta. Ei ole helppoa olla keskustalaisena maatalousministerinä, jos viljelijöiden kenttäväki on rajusti tehtyjä linjauksia vastaan. Korkeaojaa on syytetty liiasta pehmeydestä, mutta ehkä oleellisesti parempaa sopimusta komission kanssa ei olisi ollut saatavilla. Sitä ei kuitenkaan tiedä, kun Korkeaoja lopetti neuvottelut jännittämättä jousta äärimmilleen.
Härmälä ja Korkeaoja eivät jatkossakaan pääse toisistaan eroon, sillä tukijärjestelmien muokkaus jatkuu kiivaana. Koko EU:n maataloustukijärjestelmä on menossa uusiksi ensi vuodesta alkaen.
Viljelijöiden tulonmuodostus on muuttunut aivan liian vaikeasti ennakoitavaksi. Etelä-Suomen osalta hiotaan vasta nyt kohdalleen järjestelmää, jonka pitäisi olla toiminnassa jo vuoden 2004 alusta, eikä vuoden 2007 jälkeisestä ajasta tiedetä vielä mitään varmaa. Hallituksen ja MTK:n kirjaama toivomus siitä, että viljelijöiden pitäisi voida olla varmoja tukijärjestelmän jatkosta vuoden 2007 jälkeen on kohtuullinen.