MRSA-sairaalabakteerista noussutta kohua pääkaupunkiseudulla katsellaan hieman kummastellen Haapavedellä, missä tämän sairaalapöpön kanssa on tultu toimeen ja jouduttu elämään jo parin vuoden ajan.
"Tuntuu siltä, että tällä alueella ihmiset ovat suhtautuneet MRSA:han asiallisesti alusta lähtien. Terveyskeskuksen henkilökuntakaan ei koe sitä juuri minkäänlaiseksi uhaksi itselleen", toteaa johtava lääkäri Mauno Mäkelä Haapaveden terveyskeskuksesta.
Päivystysvastaanotolla vuoroaan odottava Anne Kansanoja kertoo sairaalabakteerista puhutun paljon taannoin, kun sitä todettiin olevan terveyskeskuksessa. Nyt siihen on jo totuttu. Se ei pelota eikä sitä pidetä uhkana.
Päällimmäisin murhe on lääkäritilanne. "Lääkäriin pääsyä saa pahimmillaan odottaa monta tuntia. Se on täällä suurin ongelma. Kun ei ole ajanvarausvastaanottoa, päivystykseen tullaan pikkuvaivojenkin takia", Kansanoja tokaisee ympärillään väkeä täysi odotussali.
Pääkaupunkisedulla MRSA on aiheuttanut miltei paniikin. On jopa arvuuteltu, uskaltaako terveyskeskukseen mennä enää laisinkaan, kun siellä tällainen pöpö riehuu.
Viikolla ilmeni, että Helsingin seudulla MRSA-tartunnan on saanut reilut kuutisenkymmentä ihmistä.
Pääkaupunkiseudun lukuihin verrattuna tilanne Haapavedellä on ollut paljon kovempi. Tartunnan saaneita on 12. Jos se suhteutetaan väkimäärään ja verrataan Helsingin tienoon asukaslukuun ja tartuntatilanteeseen, vastaavassa suhteessa pääkaupunkiseudulla pitäisi olla ainakin 1 500 MRSA-potilasta.
Monta ongelmaa päällekkäin
MRSA-bakteerin havaitseminen Haapavedellä parisen vuotta sitten aiheutti hetken epätietoisuutta siitä, mistä se on tullut ja mitä sille pitää tehdä. Mauno Mäkelä antaa täyden kympin Oulun yliopistollisen sairaalan infektiosairauksista vastaaville henkilöille heidän antamistaan neuvoista.
"Kun MRSA todettiin, oli monta ongelmaa päällä. Ei ollut lääkäreitä ja jonot vastaanotoille olivat pitkät. Huokaistiin, että tämäkin tähän vielä", Mäkelä muistelee.
Haapavesi ratkaisi ongelman perustamalla terveyskeskukseen eristysosaston MRSA-tartunnan saaneille potilaille. Vaikka se oli toimenpiteenä kallis, rahaa löytyi. Kaupunginkamreeri Jouko Luukkonen laskeskelee MRSA:n aiheuttavan 0,3-0,5 miljoonan euron lisäkustannukset vuodessa.
Pahimmillaan eritysosastolla oli potilaita tusinan verran. Osa heistä on kotiutettu. Nyt erityksessä on viisi henkilöä.
Antibiootteja
annetaan liikaa
Terveyskeskuksen vuodeosaston oven pieliin on ilmaantunut käsien pesulaitteita. Puhtaudesta huomautetaan näkyvin varoitustauluin. Eritysosaston ovessa on pieni lappu, jossa muistetaan, ettei osastolle saa viedä päivän lehtiä ennen kuin ne on muilla osastoilla jo luettu.
Mauno Mäkelä arvioi MRSA-tartunnan takana olevan monta tekijää. Pääasiassa ongelma juontaa antibioottien käytöstä.
"Pitää rehellisesti uskaltaa sanoa, että mahdollisimman oikea antibioottien käyttö laitosyksiköissä on keskeinen tekijä", Mäkelä korostaa ja ilmaisee huolensa lääkärien vähyydestä. Se panee kysymään, onko aina riittävästi aikaa tehdä oikeita johtopäätöksiä potilaan tilasta.
"Ellei potilas aivan varmasti tarvitse antibioottia, ehkä on joskus parempi seurata ja odottaa. Koko maan tavaksi on tullut hoitaa potilaita antibiooteilla, vaikka oikea ratkaisu saattaisi olla jokin muu."
Mäkelä muistuttaa, ettei MRSA ole vaarallinen perusterveelle, ei sairaallekaan tällaisissa yksiköissä, missä ei tehdä leikkauksia.
MRSA-tartunnan saavat herkemmin ne, joilla on antibioottihoito.
Kiireelläkin
vaikutus asiaan
Mauno Mäkelä pitää ongelmana, että useita sairauksia kantavat potilaat kootaan vuodeosastoille. Heillä saattaa olla haavautumia tai pitkäaikaisia tulehduksia, joita ei saada nopeasti hallintaan.
Vuodeosastolla oli takavuosina tavallista, että samassa huoneessa makuutettiin kuutta potilasta. Mäkelä arvioi Haapavedellä olleen vuodeosastopotilaita enemmän kuin alueen muissa terveyskeskuksissa keskimäärin. Nyt yhdessä huoneessa on neljästä viiteen potilasta.
Mäkelä pitää tavoitteena, että yhdessä huoneessa olisi kaksi, korkeintaan kolme potilasta. Kun monta potilasta pannaan samaan huoneeseen ja hoitohenkilökuntaa on vähän, kuvaan astuu kiire. Tapahtumia samassa huoneessa saattaa olla vaikka millä mitalla ja joka kerta pitäisi ymmärtää pestä kädet.
"Jälkikäteen arvioiden meidän hygieniamme ei ollut reilut pari vuotta sitten kuin maan keskitasoa. Nyt se on sen yläpuolella."