Väistyvä kanadalainen päävalmentaja Doug Shedden jättää itsestään jälkimaun, josta voi voidaan olla monta mieltä. Pelaajat osoittivat lojaalisuuttaan ja liittoutuivat yhtenä rintamana hänen taakseen, mutta toisessa ääripäässä suomalaiset penkkiurheilijat ja media jaksoivat räksyttää ja jatkuvasti kyseenalaistivat Sheddenin osaamisen tason.
Lopputulos? MM-pronssi on Suomelle kova suoritus jääkiekkoilun huipulla. Ja aina kun meikäläisten taakse jää Ruotsi, tunnetila kääntyy kuin itsestään plussan puolelle.
Voittoisa pronssiottelu oli kova juttu leijonien noviiseille, mutta yllättävästi myös kokeneelle kaartille kuten Teemu Selänteelle, jonka pitkä maajoukkue sai viimeisessä ottelussa mukavan kuorrutuksen.
Viisikkopelaaminen on suomalaisille pyhä, jalo ja arvokas instituutio, jota pitää vaalia. Tätä taustaa vasten Shedden ei ole paras vaihtoehto Suomen vaihtoaitioon, sillä hän on vanhan koulukunnan kanadalainen, joka peluuttaa yksilöitä.
Halifaxissa ja Québecissa Shedden löi härkäpäisesti päätään seinään, kun hän antoi eniten vastuuta ja jääaikaa Suomi-kiekon eläville legendoille Ville Peltoselle, Saku Koivulle ja Teemu Selänteelle. Shedden olisi osoittanut oivaa pelilukutaitoa, jos ykköseen laitahyökkääjäksi olisi nostettu - edes kokeiltavaksi - huimaan kisavireeseen itsensä virittänyt Antti Pihlström.
Vaikka Sheddeniä pidetään suorana ja reiluna valmentaja, ketjujen kemioiden kehittämiseen hän ei osannut reagoida.
Nyt kun Sheddenin aikakausi päättyy, hän jättää taakseen maaperän, josta Jukka Jalosen on hyvä ponnistaa eteenpäin. Kanadalaisen kokeilu päävalmentajana oli piristävä ja ennakkoluuloton, mutta Sheddeniä ei - totta vieköön - tule missään tapauksessa ikävä.
Jalonen saakoon työrauhan - kunnes vastaan tulee ensimmäinen epäonnistuminen. Valmentajan onnistumista ei nimittäin määrittele mikään yksikkö niin tehokkaasti kuin pelin lopputulos. Ensimmäisen kerran Jalosen kyvyt joutuvat puntariin syyskuun alun Euro Hockey Tourin turnauksessa Tshekissä.
Kanadan MM-kisat olivat niin taloudellisesti, urheilullisesti kuin yleisömäärältään suuri menestys. Areenat Halifaxissa ja Québecissa olivat ottelusta toiseen lähes täynnä, ja kaikkien aikojen tilastoissa Kanada sijoittuu noin 450 000:lla katsojalla jaetulle kolmannelle sijalle. Ykkösenä on Tshekki 2004 (552 097), kakkosena Suomi 1997 (526 000) ja kolmantena Suomi 2003 (454 693).
Menestyksestään innostuneena Kanada aikoo hakea MM-kisoja 2015 ja luultavasti ne saa. Tässä maassa jääkiekkoa oikeasti rakastetaan, joten kansainvälisellä jääkiekkoliitolla ei ole varaa pitää Kanadaa sivuraiteilla, vaan pitää se MM-kisojen kiekkoperheessä entistä tiiviimmin mukana.
Tunnelma finaalissa oli huikea, ja maailmanmestaruus kotikaukalossa olisi ollut lopullinen kruunu täydellisille MM-kisoille.
Tämä oli MM-turnaus, jota kelpaa muistella.
Au revoir, Canada 2008.
Hallo, Schweiz 2009.
Jouko Vuorjoki
jouko.vuorjoki@kaleva.fi