Tarvittiin vuoden ylimääräinen päivä, karkauspäivä, että Suomen kansallisbalettia saadaan kuluvana kautena liikautetuksi Oulun korkeudelle.
Eikä kysymyksessä helmikuun 29. päivänä tule olemaan instanssin virallinen vierailu, vaan yhteistyökuvio. Kuitenkin baletinjohtaja Dinna Bjørn seuraa mukana vanavedessä. Tuliaisina epävirallisemmassa yhteydessä Oulussa ei näin muodoin voi olla ohjelmiston ajankohtaisinta antia, missä vannotaan Mr. B:n nimeen.
Mutta pääkallonpaikalla, Töölönlahden rannalla, oopperatalossa lauantaina julkisesti tieten tahtoen yleisölle esiteltiin kertaalleen tulevaa. Kansallisbalettikin nimittäin osallistuu Mr. B:n alias George Balanchinen (1904-1983) juhlintaan.
Liippaanhan Pietarissa syntyneen, 1900-luvun jenkkibaletin rakentaja-Georgen elämä Suomeakin. Esimerkiksi Bernard Taperin jo 1960-luvulla kirjoittamassa, mutta Balanchinen kuoleman jälkeen päivitetyssä elämäkerrassa yhteinen nimittäjä esiintyy asussa Lounatiokki. Viime sodan jälkeen luovutetuksi tulleesta Kannaksen Kanneljärven Lounatjoesta on kyse, ja siellä pikku-George asusteli ennen tanssitaipaleensa alkua.
Balanchinen syntymävuositoveri Tuuli Reijonen toteaa Kannaksen mosaiikkimaailma -teoksessaan kyseisestä atmosfääristä, ympäristöstä näinkin: "Rautateitä kulki läpi Kannaksen venäläisaikana kaksikin kappaletta, junat kulkivat puolen tunnin välein tuoden kuormittain väkeä."
Yleisökasvatusta
Tutustu ensi-iltaan on yksi kansallisoopperan vastauksista niin sanottuun yleisökasvatushaasteeseen. Esiteltävinä ovat tulevat teokset.
Baletin osalta voi seuraavaksi hypätä huhtikuun loppupuolella Joutsenlammen kelkkaan eilisen lauantaisen Balanchine-oppitunnin jälkeen.
Tutustu-tuokiot on luotu hälventämään epäilyksiä, vaikkapa että Mr. B voisi olla kuka tahansa. Tai toisaalta vakuuttamaan, että Mr. B:n veroisia voi syntyä 2000-luvulla. Potentiaalinen kuluvan vuosituhannen Mr. B voi olla Bjørnin esittelysanojen mukaan vaikka Jorma Elo, jonka kantaesityskoreografia Happy is Happy on kolmannes 5.3. ensi-iltansa saavaa Balanchine-iltaa.
Kotisijoillaan balettiväki tarjoilee silloin tällöin ennen esityksiä myös teosesittelyjä ja niin ikään esitysten jälkeisiä kyselytunteja, mutta niitä vieläkin harvemmin.
Miksei kansallisbaletti ole tarttunut yleisökasvatussyöttiin laveammin eli tuonut vaikkapa tutustu ensi-iltaan 45-minuuttisia eri puolille maata?
Baletinjohtaja Dinna Bjørn ja tiedotuspäällikkö Heidi Almi katsahtavat tosiaan ja nyökyttelevät sitten innostuneesti. Mutta: "Kyllä siinäkin yhteydessä olisi edullista näytös pitää, koskapa kuitenkin näytettävää esittelyssäkin on oltava."
Kesäkuu näyttää tarttuuko kansallisbaletti seuraavilla kotimaan virallisilla vierailuillaan johonkin yleisökasvatusformaattiinsa. Kohteena ovat tuolloin eteläsuomalaiset kaupungit Lahti ja Tampere.
Yhteys Tanskanmaahan
Tanskalaisen kuninkaallisen baletin riveistä Norjan kansallisbaletin johtajaksi kulkenut Dinna Bjørn vietti vuonomaassa tusinan tirehtöörivuosia ennen Suomea.
Lavalla lauantaina seistessään ja Balanchinesta puhuessaan lipsahti hänen pohjoismaisilta huuliltaan eräässä vaiheessa toinen Mr. B nimittäin Bournonville (Auguste), hän jonka syntymästä ensi vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta.
Auguste on tanskalaisille todellinen baletin isä, siinä missä tipan gruusialaisvertakin suonissaan kantanut George oli amerikkalaisen balettikoulutuksen ja uusklassisen ilmeen tienraivaaja.
Tanskalaisena Bournonville-spesialistina kansallisbalettimme johtajatar ei jätä suomalaisia paitsi Augusten juhlinnasta tulevana vuonna.
Kokoillan Bournonville-baletti on luvassa. Bjørn tulee työstämään sen yhteistyössä jonkun kanssa. Johtaja, koreografi, ohjaaja ei ole hyvä yhtälö samassa paketissa.
Mr. B siis jonka 100-vuotissyntymää nyt 2004 juhlitaan, vietti hänkin tovin kuninkaallisen baletin seurassa Tanskanmaalla ennen valtoihin muuttoaan, mutta se visiitti ei kestänyt kauan.
Suomeen tullessaan Dinna Bjørnillä oli selvät tavoitekuvat. Kautensa alkupuolella hän puki ne sanoiksi baletin vieraillessa Rovaniemellä: Olisi silloin ollut ja olisi edelleenkin hienoa kahden vuoden jatkopestin elokuuhun 2006 asti saaneena, että kansallisbaletti voisi tehdä vierailuesiintymisyhteistyötä eri puolilla maata esimerkiksi balettikoulujen kanssa.
Tämä on yksi syy, miksi Bjørn viikon kuluttua sunnuntaina matkaa kymmenkunnan balettilaisen mukana Ouluun. "Samalla tavoin olin kuun alussa Kokkolassa Talvitansseissa. Tunnustelen ilmapiiriä. Etsin kansallisbaletille kumppaneita."
Oulun Baletin Tuki ja tuen apurahalliset tukijat ovat mahdollistaneet balettilaisten vierailun: "Aikataulullisesti, työehtosopimusten puitteissakaan tämä ei millään kävisi. He lentävät samana päivänä, esiintyvät ja tulevat takaisin Helsinkiin. Arvostan heidän työtään. Tätä voi sanoa puoliviralliseksi; esittäväthän he kansallisbaletin ohjelmistopalasia."
Valse Tristekin tulee
George Balanchine valmistui tanssiammattilaiseksi 20-luvun alussa: Karriääriä musiikillisesti innoittunut mies lähti luomaan luotsaamalla oman pienen joukon Eurooppaan.
82 vuotta sitten syntyi yhteistyössä Lydia Ivanovan kanssa tälle tanssijattarelle soolo Jean Sibeliuksen Valse Tristeen. Se herää suomalaisittain ensimmäisen kerran henkiin Balanchine-gaalassa huhtikuun 3. päivänä, jonne on tulossa myös välähdys Balanchinea balanchinelaisimmasta paikasta eli New York City Balletista, joka on Mr. B:n ja Lincoln Kirstenin luomus ja jota nykyisin johtaa Tanskan kuninkaallisesta baletista Amerikan tielle aikanaan lähtenyt Peter Martins.
Valse Triste ei jää Balanchine-gaalan varaan, sanoo Bjørn. Ensimmäisestä Sibelius-koreografiakoosteesta melkoisesti pyyhkeitä saanut kansallisbaletin johtaja ei aio ajatuksesta luopua, vaan on valmiina kokoamaan toisen: "Nyt on valmisteltava asiaa pidemmän aikaa."