Wolfgang Amadeus Mozart oli ahkera kirjeenkirjoittaja niin kuin muutkin aikalaiset, sillä muuta kommunikaatiovälinettä ei ollut. Lisäksi hän oli kolmanneksen elämästään matkoilla, mikä toi hänelle ystäviä ympäri Eurooppaa. Mutta tärkeintä oli yhteydenpito perheeseen.
Musiiikin selittämisessä kirjeet eivät hyödytä, sillä Mozartin tuotannolla ei ole yhteyttä hänen yksityiselämäänsä. Siksi Mozart-asiantuntija, kapellimestari Nikolaus Harnoncourt pitää kirjeiden tutkimista tirkistelynä ja tuloksia vääristelynä.
Niitten perusteella voi yhtä hyvin todistaa esim. isä Leopold Mozartin olleen hirveä lastensa väärinkäyttäjä kuin loistava ja ymmärtävä opettaja. Harnoncourtista kirjeet ovat vain markkinointi-ihmisten aarreaitta.
Kieltämättä jälkimaailma tunkeutuu intiimille alueelle lukiessaan isän valituksen, että aamutakki on jo niin kurja ja kulunut, ettei hän voi ottaa vieraita vastaan. Wolfgang oli nimittäin lainarahoilla Pariisissa. Tai mestarin itsensä valituksen vaimolleen villahousujen katoamisesta.
Aina vaarana on ylitulkinta. Mozartit käyttivät osin salakieltä, sillä Salzburgia hallitsevallä ruhtinaspiispalla oli urkkijansa. Mutta se koski vain muutamia avainkäsitteitä.
Lieneekö tämä inspiroinut saksalaisen historioitsija Rudolf Reiserin lukemaan kirjeitä kuin piru Raamattua. Poimimalla joka seitsemännen sanan hän päsee hiuksianostattaviin tuloksiin.
Kirjeet ovat historiantutkimukselle aarreaitta. Ne antavat loistavan ajankuvan ja ovat erityisen valaisevia kulttuuri- ja musiikkihistorian kannalta. Mozart kertoo musiikkielämästä eri puolilla Eurooppaa.
Hän kuvailee kirjeissä elävästi ja omaperäisesti eri ruhtinashovien ja kaupunkien musiikkitilannetta ja Salzburgin painostavaa ahtautta. Hänen siivellään pääsee tutustumaan myös Pariisin, Wienin ja lukuisiin Italian oopperoihin.
Kirjeiden tyyli vaihtelee vastaanottajan mukaan. Erityisen ronskeja ja kaksimielisiä ovat serkulle, Maria Anna Mozartille lähetetyt viestit, ne vilisevät riimityksiä ja sanaleikkejä. Allekirjoituksena saattoi olla "Siansaparo Wolfgang, rukousnauhan ritari", millä hän viittaa paavilta saamaansa Kultaisen kannuksen ritarin arvoon, tai alapäännimityksiä loppusoinnuin. Rohkean kielenkäytön Wolfgang oli oppinut äidiltään.
Isälleen Mozart kirjoittaa aina kunnioittavasti. Erityisen vaikeaa on äidin kuolemasta ilmoittaminen. Niinpä hän kirjoittaa ensin papille Salzburgiin ja kehoittaa tätä valmistamaan isää ja sisarta suru-uutiseen ja kertoo omaisille totuuden vasta viikon viiveellä.
Oma lukunsa ovat kirjeet, joissa hän pyytää rahaa lainaksi esim. ystävältään Michael Puchbergilta. Taloustilanteen kuvailu lienee ystävän hellyttämiseksi hiukan liioiteltu. Mutta pyydetyt summat ovat huomattavia, monen hyvän vuosipalkan suuruisia.
Todennäköisesti sekä aikaisempi myytti Mozartin köyhyydestä että myöhempi hänen huomattavan suurista tuloistaan vapaana taiteilijana pohjaa osin näihin kirjeisiin. Totuus on oletettavasti välimaastossa. Varmaa on, että Mozart eli kalliisti ja yli varojensa.
Alkuperäisiä kirjeitä säilytetään Salzburgin Mozarteumissa. Niitä on julkaistu sekä useina valikoimina että kokonaisuudessaan.