Kun haluaa puhua sellaisen henkilön kanssa, jolle 250. juhlavuottaan viettävä säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozart todella merkitsee jotain, ei välttämättä tarvitse kääntyä musiikkitieteilijöiden puoleen.
Mozartin täydellisen teosluettelon 1862 julkaissut Ludwig Ritter von Köchel oli kasvitieteilijä ja minerologi. Kiistellyn Mozart-analyysin kirjoittanut Wolfgang Hildesheimer on näytelmäkirjailija, taidegraafikko ja rakennusarkkitehtikin. Suomalainen eturivin Bach-asiantuntija Reijo Norio on lääketieteilijä.
Eläkkeellä oleva Oysin sisätautilääkäri Antti Jounela, 69, sulautuu hyvin tähän seuraan. "Minä olen täysamatööri ja biotieteitten harjoittaja", hän haluaa muistuttaa.
Jounela pitäytyy vaatimattomuudessa, vaikka miehen Mozart-kirjallisuus vie muutaman hyllymetrin ja levykokoelma toisen mokoman. Amatööri tai ei, ammattipiireissä Jounelan asiantuntemus on tunnustettu tosiasia.
Hitaat helmet
Antti Jounela näkee Mozartin tuotannon rakentuvan kahden pilarin varaan: oopperan ja pianokonserttojen. Oopperoista tuli suosikkeja jo tuoreeltaan, mutta konsertot saivat odottaa pitkään suuruutensa tunnustamista.
Pianokonsertot syttyivät eloon vasta toisen maailmansodan jälkeen. "Opiskeluaikanani 1950- ja 60-luvun Helsingissä ei kuultu kovinkaan paljon Mozartia. Ohjelmistossa olivat lähinnä Bach, Beethoven ja romantikot. Mozartin konserttoja kuultiin enemmän vasta 1970-luvulta lähtien."
Tuohon aikaan Jounela kirjoitti säveltäjän teosesittelyjä Helsingin kaupunginorkesterin käsiohjelmiin.
Antti Jounela asettaa pöydälle selattavaksi pinon levyjä, joita hän kutsuu "aution saaren levyikseen". Päällimmäisenä on Daniel Barenboimin kokonaislevytys konsertoista.
Pianokonserttoihin tutustumista hän kuvaa eräänlaiseksi tabula rasaksi.
Jounela analysoi konserttoja pitkään ja hartaasti vieden elämysmatkalle todella harjaantuneen kuulijan ajatuksiin.
"Pianokonserttojen hitaat osat ovat äärettömän kauniita. Ne ovat kuin helmiä kahden kuoren välissä, eikä niitä ehkä tulisi soittaa irrallisina kuten radiossa tehdään."
Päästä paperille
Kaikilla säveltäjillä on teoksia, joilla on maksettu lihakaupan lasku, sanotaan. Myös Mozartilla. "On tärkeää pitää erillään wieniläisten illanistujaisten musiikki. Se oli usein ulkoilmamusiikkia eli vaati puhaltimia. Näitä olivat muun muassa divertimentot ja serenadit", Jounela selittää.
"Olen oppinut pitämään käyttömusiikin omassa lokerossaan. Todelliset luomukset, kuten kolme viimeistä sinfoniaa, ovat ihmiskunnan aarteita."
Mikä sitten on Mozartin suurin arvo? Teosten laatu, monipuolisuus vai iän suhde kykyyn?
"Se on siinä, että hän pystyi säveltämään valmiiksi pääkopan sisällä, koko partituurin, nuotilleen", Jounela sanoo varmasti.
"Vastakohtana ovat ne, jotka panevat teeman paperille ja sitten pöytälaatikkoon poimiakseen sen kaksi viikkoa myöhemmin kiillottamista varten."
"Mozartilla syntyi kaikki, isotkin teokset, muun muassa kokonaiset oopperat, kerralla. Hänen tiedetään korjailleen teoksia vain muutamia kertoja. Asiantuntijoiden mukaan ne eivät siitä koskaan parantuneet, päin vastoin."
Mozartin kaupallistaminen ei saa Jounelaa ärtymään. "Se on kai nykyajalle ominainen piirre, johon väistämättä törmää. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä Mozartin musiikin kanssa."
Mozart on löydetty moniin mainoksiin. "C-duuri pianokonserton hidas osa on muun muassa kahvimainoksessa ja Requiemiä kuulee Alain Prostin formulatallin mainoksessa", Jounela luettelee.
Hän kertoo suhtautuvansa mainoksiin huvittuneena. "Mainosmiehenä osaisin valita rajumpiakin Mozart-otteita."
Vaikka Mozartia juhlitaan nyt näyttävästi muun muassa syntymäkaupungissa Salzburgissa, Antti Jounela ei aio ajautua humuun. Mahdollisuudet kuulla Mozartin musiikkia, esimerkiksi Oulussa, hän käyttää hyväkseen.
Pyhiinvaelluksellekaan hän ei aio. "En ole koskaan käynyt Salzburgissa", Antti Jounela yllättää.
"Wienin St. Marxin hautausmaalla kävin ennen kuin se suljettiin kävijöiltä kokonaan."