"Soitatko sinä tuossa orkesterissa?" kysyy pikkutyttö Harriet Urposelta Rokuanhovin pihalla, juuri kun konsertti on alkamassa. "Soitan", Urponen vastaa. "Mitä sinä soitat?" "Kitaraa ja vaikka mitä muuta."
Ja niin hän tekeekin, samoin kuin muutkin Motelli Soinnun musiikin tekijät. Osa laulaa ja soittaa erilaisia perkussioita, osa koskettimia, bassoa, kitaroita, huiluja.
Sointulaiset ovat moniosaajia. Lauluntekijöitä ja sanoittajia.
Motelli Sointu on projekti, jossa yhden viikonlopun aikana tehdään biisejä teksteineen ja sunnuntaina ne esitetään yleisölle. Viides kerta toteutettiin Rokualla, Saarijärven rannalla sijaitsevassa Hilikkulassa. Lauluissa on niitä elementtejä, joita juuri tämä ympäristö tarjosi: mäntykankaita, tukkimiehentäitä, maahisia, paikallisia nimiä.
Ulkopuolisen yllättää, kuinka valmiilta tuotokset kuulostavat, kun ne laitetaan esityskuntoon. Levyvalmista tuotantoa, häkellyttävän nopeasti ja kollektiivisesti. Yksi antaa palan tuolta, toinen jatkaa.
Hengenheimolaisuus
"Luulen, että tämä on meille samanlaista työtä tekeville vähän pattereiden latauspaikka", pohtii tunnettu muusikko ja Oulun seudun ammattikorkeakoulun taideaineiden lehtori Risto Järvenpää.
"Työyhteisössä tehdään aika itsenäisesti. Täällä ei ole sitä. Hengenheimolaisuus antaa voimia."
Motelli Soinnussa on tällä kertaa 12 hengen vahvuus. Kaikki ovat musiikkipedagogeja, ammattilaisia.
Alkuperäinen idea tulee televisiossa takavuosina pyörineestä Hotelli Soinnusta, jossa vierailijat tekivät biisin annetusta aiheesta määräajassa. Motelli Soinnun järjestää loppuvuodesta 2001 perustettu Oulu Se Soi
-yhdistys.
"Motelli on älyttömän hyvä idea. Viidessä vuodessa on syntynyt tosi hyviä biisejä", kehuu yhdistyksen puheenjohtaja, kohta kymmenen vuotta Kempeleen Musareita vetänyt Harriet Urponen, joka on peruskoulutukseltaan lastentarhanopettaja.
"Osa lauluista jää eloon. Meidän kylän aurinko esimerkiksi soi koko maassa", Järvenpää kertoo. "Luulen, että tämä säteilee näitä juttuja, kun ihmiset palaavat työpaikoilleen."
Vanhat elävät
Kun uusia lauluja rakennetaan, soitetaan väliin aina joku vanha tuotos, josta tykätään. Komeita lauluja, jotka osataan ulkoa.
Monista niistä on tullut koululasten suosikkeja sointulaisten päivätyössä.
Tunnelma on rento, juttu lentää ja aika ajoin puuhan katkaisee valtaisa naurunremakka.
Välillä porukka jakautuu pienempiin osiin, ja kukin värkkää omaa juttuaan. Ja taas kokoonnutaan tupaan, missä on ympäriinsä instrumentteja ja äänentoistolaitteita, kokeilemaan tuotosta yhteisesti.
Keskiaikaiseen sävyyn lopulta rakentuvaa biisiä rustataan teksteistä lähtien yhdessä. Yksittäisiä sanoja maistellaan, haetaan loppusointua ja iskua. Hetken näyttää, ettei homma etene ja sitten hups, sävellys sanoituksineen onkin kasassa.
Oulun yliopiston musiikin didaktiikan lehtorin Marja Ervastin soittama tenorinokkahuilu rakentaa kappaleelle lopullisen sävyn. Teksti vie Rokualle tuhat vuotta sitten.
Motelli Soinnun nuottikirjaan on kertynyt puolensataa sävellystä. Hienoja, hyviä oivalluksia, joissa elää kulloisenkin kokoontumispaikan ympäristö nimistössä ja aiheina.
Motelli Soinnun kaltaista ei taida Suomesta löytyä.