Koodi on murrettu.
Taloustutkimuksen selvitys paneutui suomalaisten ajankäyttöön. Siis ihan jokaiseen varttiin viikossa ja vuorokaudessa.
Tutkimus kantaa nimeä Koodi. Se vastaa kysymyksiin, missä, mitä, kenen kanssa ja millä tuulella.
Otetaan esimerkki. Ajankäyttökoodi antaa mahdollisuuden - vaikkapa lehtiä puhelimitse kauppaavalle henkilölle - suunnitella kohtaamisensa kuluttajan kanssa juuri sellaisena ajankohtana kuluttajan päivästä, jolloin kuluttaja on parhaalla tuulella.
Esimerkki oli vitsi. Se sisältää oletuksen, että joku olisi joskus hyvällä tuulella johonkin aikaan vuorokaudesta, kun lehtimyyjä soittaa.
Ihan oikeasti: älä soita enää!
Mediakoodi kertoo, mistä määritelty kohderyhmä tavoitetaan. Tässä Kalevan-tapauksessa varmaankin postilaatikosta. Siellä pieni lukutoukka odottaa niin kauan, että kahiseva sanomalehti tunkeutuu hänen päällensä ja tahraa musteellaan lukutoukan naamataulun.
Tutkimus haisee. Eikä se johdu siitä, että Taloustutkimus Oy sijaitsee Helsingissä Lemuntiellä.
Tuntuu hassulta, että tutkimuksen mukaan vain yksi prosentti 25-29-vuotiaista hilluu valveilla aamuyöllä kello 04-05. Se tarkoittaa vajaata 3 300 henkeä.
Opiskelijoita oli viime vuonna noin 1,2 miljoonaa. Jos heistä joka 363. valvoi joka aamuyö tuon kyseisen tunnin ajan, 3 300 valvojan määrä täyttyy.
Haastattelemani entisen yliopisto-opiskelijan mukaan ajatusrakennelma tuntuu loogiselta: "Opiskelijabileet, yölliset tietokonepelit, pokeriturnaukset, taipumus yökukkumiseen", hän sopersi selitykseksi.
Entäs eronneet ja karanneet? Luurijuopot? Vieraaseen kaupunkiin eksyneet? Vieraisiin eksyneet? Entisten tyttö- ja poikaystävien asuntojen etsijät ja niiden ikkunoihin pikkukiviä viskovat?
Kun tähän lisätään nuorehkoista aikuisista ne, jotka ovat leipureita, baarityöntekijöitä ja postinjakajia, voidaan Taloustutkimuksen paperipumaska heittää lauantaisaunan pesään.
Lauantaihan on monelle suomalaiselle vapaapäivä (tästä ei ole käytettävissä aukotonta tilastoa) ja lauantai-iltana moni suomalainen lämmittää saunan (totuutta valaiseva pylväsdiagrammi tosin puuttuu).
Suomalainen ei tarvitse tilastomatematiikan kertovan hänelle, että "jurottaviksi kutsutut suomalaiset ovatkin sosiaalisia", koska se on vale. Suomalainen jurottaa ja muuttuu sosiaaliseksi vasta aamuyön tunteina - tai jos vaimo pakottaa.
Suomalaiselle ei tarvitse todistella, että "vapaapäivät näyttävät olevan suomalaiselle mahdollisuus panostaa itseensä". Suomalainen tietää sen jo elämänsä ensimmäisen työpäivän jälkeen.
Suomalaiselle riittää tutkimaton tieto siitä, että "suomalaisia valvottaa vastuu". Jo postimerkin laitto kirjeeseen tuo tunnolliselle suomalaiselle ensimmäiset mahahaavan oireet:
"Laitoinko varmasti kirjeeseen merkin? Menikö se vinoon?"
Tuntuu hölmöltä vakuuttaa suomalaiselle, että "viikonvaihteessa suomalainen menee myöhemmin nukkumaan ja herääkin myöhemmin kuin arkipäivinä". Suomalainen on viikonloppuhuuhkaja: saalistaa yöt ja nukkuu päivät.
Kalevan tekemän tutkimuksen mukaan tänään on viikon ja viikonvaihteen viimeinen päivä, jota suomalaiset kutsuvat sunnuntaiksi.