Grigori Sokolov, 54, on lähes myyttinen, äärimmäisyyteen saakka tinkimätön mies.
Hänen karhumainen soittajanhahmonsa tuo mieleen Aleksander Karelinin otteet painimolskilla. Suuret ja voimakkaat kädet tietävät täsmälleen mitä tekevät. Keskittyminen hipoo täydellisyyttä. Katse on ystävällinen, mutta myös tietyllä tavalla tutkimaton.
Esiintyminen ei ole Sokoloville koskaan yhdentekevää. Kuuluisuudestaan huolimatta mies diivailee vain silloin, kun jokin pienikin seikka häiritsee soittoa. Hän ei anna periksi ennen kuin häiriötekijä on saatu pois päiväjärjestyksestä.
Niinpä Sokolov seisottaa yleisöä Ylivieskatalo Akustiikan aulassa reilun varttitunnin löytääkseen henkilökunnan kanssa saliin valaistusvaihtoehdon, joka ei yhtään sirise. Lopuksi lavan päälle jää palamaan vain kolkko siivoojan työvalo. Se kelpaa, ja konsertti voi alkaa.
Väliaikakin venähtää pitkäksi, kun Sokolovin pitkän Schubert-tulkinnan kokenut piano viritetään uuteen iskuun.
Vaimo kiertää mukana
Muisti pätkii. Käyttikö Grigori Sokolov juuri samanlaisia lenkkitossuja parikymmentä vuotta sitten Oulussa Madetojan viikolla vieraillessaan?
Silloin, suurena ja mahtavana neuvostoaikana, hänen vapaa-aikaansa kuului pianonsoiton lisäksi Moskvitsh-henkilöauton eli Mossen osien metsästys oululaisista varaosaliikkeistä.
Uuden Venäjän aikana Sokolovin auton merkki on vaihtunut Ladaksi.
"Minun ei kannata hankkia sen kummempaa ajopeliä, sillä konsertoinnin lomassa ehdin asua kotona Pietarissa vain pari kuukautta vuodessa. Auton ylläpitämiseen ei yksinkertaisesti jää aikaa."
Konsertteja maailman metropoleissa kertyy vuosittain noin 80, joten myös pianistin elämän täytyy olla muutenkin käytännöllistä.
"Koska en ehdi usein kotiin, olemme ratkaisseet asian niin, että vaimoni kiertää konserttimatkoilla kanssani."
Ylivieskan soitin kelpasi
"Konsertoin tiistaina Ylivieskassa ensimmäistä kertaa. Siellä on hieno sali ja uudempi, myös paljon parempi Steinway kuin täällä Oulussa", Grigori Sokolov arvioi.
Keskiviikkona, Oulun musiikkijuhlilla pidettävän konsertin harjoituksissa, Sokolov käyttää aikaa äänettömän pianotuolin valintaan. Hän myös haluaa, että pyörien lukitus pitää, jos soitinta vähän tönii.
Madetojan salilla kerrotaan, että viime vierailukerralla Sokolov oli kuluttanut kolmisen tuntia Tulindbergin salin restauroidun Steinwayn tutkimiseen sisältä ja päältä - soittamatta sinä aikana ääntäkään! Mutta tämä juttu tuntuu jo kaupunkilegendalta.
Maestro tapailee Madetojan salin flyygelistä kevyesti Mozartia. Tänä iltana hän esittää Oulun kaupunginorkesterin kanssa Mozartin Pianokonserton nro 23 A-duuri K.488.
Mozartia rakkaudella
Mozartin konserttoa Grigori Sokolov lupaa lähestyä rakkaudella. Yleensäkin, kun sävellys synnyttää esittäjässään ensimmäisen tunnereaktion, hän on jo syvemmän ymmärryksen tiellä.
Soittotilanteessa muusikon työ on aina kaksijakoista: toinen osa uppoutuu teokseen ja toinen koko ajan kontrolloi mitä tapahtuu.
Nuotit ovat esityksen objektiivinen puoli, mutta musiikki syntyy vasta tulkinnan ja yleisön vastaanoton kautta.
"Yhden mestarin käsissä Schubertin A-duurisonaatti on traaginen, toinen soittaa sen lyyrisesti. Voimme siis ymmärtää Schubertin sonaatin täydellisesti vain musiikkia kuuntelemalla. Ja jokaiselle ihmiselle kuunteluelämys on vielä henkilökohtainen", painottaa Sokolov.
Esimerkkinä soiton selkeyden tarpeesta Sokolov mainitsee Claude Debussyn preludin Sumu.
"Jos pianisti soittaa Sumun kuin sumussa, teoksesta ei saa mitään tolkkua. Kaikki yksityiskohdat täytyy tehdä kirkkaasti sekä ajatuksen että tekniikan tasolla, jotta oikea säätila pääsee syntymään."
Oulun musiikkijuhlat. Grigori Sokolov tulkitsee Mozartia Oulun kaupunginorkesterin solistina tänään torstaina Madetojan salissa kello 19.