Lappilaisen legendan, Moskun eli Aleksi Hihnavaaran, viime vuosisadan alkuun sijoittuva elämä piirtyy parhaillaan valkokankaalle. Savukosken suomalainen poromies oli kiistelty hahmo, jonka elämästä pestiin sen päätyttyäkin jälkipyykkiä.
”Elokuvan sisältönä on legenda mutta myös kaunaiset ihmiset, joista jokainen katsoo asioita omalta kantiltaan. Siinä suhteessa mikään ei ole muuttunut elämässä miksikään”, arvioi Moskuksi eläytyvä näyttelijä Kai Lehtinen. Hän uskoo aiheen istuvan tähän päivään, ja lisäksi se on todellista historiaa 1910-luvulta 1930-luvun loppuun.
Lehtisen kesä on juoksua kuvauksista toiseen sillä Moskun väliin lomittuvat Raidin jatko-osien kuvaukset. ”Tukka eteen ja välillä taakse”, Lehtinen nauraa mutta myöntää, että eri roolit täytyy miettiä tarkkaan, jotta ne pysyvät ruodussa. Hän vakuuttaa viihtyvänsä Moskuna hyvin - tosin kuvaukset eivät vielä ole edes puolivälissä ja kohtaukset ovat olleet rikkonaisia.
”Odottelen Marin asian kypsymistä”, naisten suosikiksi noussut näyttelijä virnistää.
Kiirettä tietää sekin, että Lehtisen oma pitkä esikoisohjaus, Lappiin sijoittuva Umur, nähdään ennakko-ensi-iltana Sodankylän elokuvajuhlilla vielä tällä viikolla, ohjaajan itsensä esittelemänä. Lehtinen aikoo jättää oman elokuvansa yleisön käsiin: hän on kuvauksiin täysin tyytyväinen, ne olivat hienoa aikaa. Cannesin juhlilla nähty elokuva on lisäksi jo valittu Italian ja Varsovan elokuvajuhlille. Umurin varsinainen ensi-ilta on kuitenkin vasta 20. syyskuuta. Myös omia uusia ohjaustöitä on suunnitelmissa. ”Mutta ei niillä kannata elvistellä.”
Shamaaniaihe kehittelyssä
Moskun kuvaukset aloitettiin maaliskuussa Kuusamossa, Pudasjärvellä ja Taivalkoskella mutta Lehtinen kävi ”poromiehen opissa” Lapissa jo syksyllä. Toukokuussa filmille otettiin vasotusta Savukoskella ja nyt kesäkuussa kuvataan kaksi ja puoli viikkoa Kuusamossa, Sodankylässä ja Luostolla, muun muassa itärajan kolttakentillä. Kuvaukset päättyvät syksyllä. Mutta missä, se on vielä auki.
”Viisi vuotta simputeltiin ennen kuin rahaa tuli”, puuskahtaa ohjaaja Tapio Suominen, joka on viimeistellyt Olli Soinion käsikirjoituksen itse. Yhtenä lähdemateriaalina on käytetty Sakari Kännön Mosku-teosta.
Mosku on ollut Suomiselle pitkä projekti. ”Olen pikkupojasta kolunnut pohjoista. Tämä on omaa sielunmaisemaani”, hän kertoo. Kuvauksiin hän on hakenut koskematonta erämaata, alkuperäisen korpimetsän jyhkeyttä.
”Miljööpuolelta tätä passaa katsella”,hän lupaa.
Suomisen mielessä muhii muitakin Lapin tarinoita mutta ne ovat vuorossa vasta Moskun helmikuisen ensi-illan jälkeen.
”Jos tässä käy hyvin, niin keskitän loput voimani 1600-luvun shamaanitarinaan. Se tulee olemaan universaali balladi törmäyksistä, sen jälkeen kun valloittajat ovat kironneet shamaanin tehtävän.”
Yhden version elokuvasta Suominen on jo kirjoittanut.
Lappi otollinen
kuvauspaikka
Suominen uskoo Lapin mahdollisuuksiin elokuvien kuvauspaikkana.
”Täällä on eurooppalaisessa mittakaavassa ainutlaatuinen luonto. Kun tällaiset alueet vähenevät, niiden merkitys kasvaa”, hän uskoo.
Tässä tilanteessa uudella Lapin elokuvakomissiolla voi olla merkitystä koti- ja ulkomaisten tuotantoyhtiöiden kuvausten järjestelyssä.
Tiistaina Moskua kuvattiin Sodankylän vanhalla kirkolla sekä ulkomuseolla, samoissa maisemissa jotka näkyivät myös Åke Lindmanin kultaelokuvassa. Kohtauksina olivat Moskun palkkaaminen Suojeluskunnan kokouksessa rajapoliisiksi sekä Moskun ja marin matka kuulutuksia hakemaan.
Lehtinen käy Lapissa joka kesä - myös tänä kesänä ”auto täynnä tenavia”, Suomiselle Lappi on sielunmaisema. Moskun tuottaja Asko Apajalahti panee vieläkin paremmaksi: ”Vaimo on Sallan Kallungista, 30 vuotta on käyntiä ollut ja koko ajan jotain Lappiin liittyvää vireillä.”
Apajalahden mukaan elokuvan kaksi ensimmäistä esitysviikkoa kertoo sen, mikä on kassan loppusaldo. Moskuun on panostettu 1,5 miljoonaa euroa. Rahoittajia ovat Suomen Elokuvasäätiö, TV 2, Oulun POEM ja tuotantoyhtiö Fantasiafilmi. Varsinaisen pitkän elokuvan lisäksi Mosku nähdäänkin vuonna 2005 televisiossa kolmiosaisena, elokuvasta tehtynä sarjana.