Kuluneella viikolla käväisin työmatkalla itäisen naapurimme pääkaupungissa, Moskovassa. Edellisestä käynnistä oli ehtinyt kulua jo parikymmentä vuotta.
Parikymmentä vuotta siten Moskovan yössä ei näkynyt juuri lainkaan värivaloja. Valtavia valomainoksia sai etsiä turhaan. Nyt esimerkiksi maailman johtaviin brändeihin kuuluva kamera- ja toimistokonevalmistaja Canon pystyttää Moskovaan valomainosta, nimeään, jolla on pituutta 55 metriä ja korkeutta kahdeksan metriä. C-kirjain on peräti kymmenen metriä korkea.
Moskovassa loistaa tietysti myös Nokian valomainos, mutta sen mittoja en ehtinyt arvioida, kun taksi pyyhälsi noin 80 kilometriä tunnissa valtakatua pitkin. Kremlin muurin lähellä seisoo edelleenkin Leninille pyhitetty kirjasto, jonka katolla komeilee puolestaan kymmenien metrien mittainen Samsungin valomainos.
Paljon on muuttunut, mutta paljon on vielä vanhastakin jäljellä. Venäjällä pitäisi osata venäjää. Harva nuori osaa neuvoa tietä englanniksi esimerkiksi Arbat-kävelykadulle. Poikkeuksen tekee Kremlin porttia vartioiva miliisi, jonka englanti on liki virheetöntä.
Moskova oli ennen vanhaan turvallinen kaupunki, yölläkin saattoi kävellä kaikessa rauhassa ja kenenkään häiritsemättä hotelliin. Turvalliselta se tuntuu vieläkin. Käyskentelin myöhään illalla Punaisella torilla tarkastamassa, vieläkö Leninin mausoleumin vartiosotilaat ovat paikallaan, eivät olleet. Ei ollut sotilaita myöskään Tuntemattoman sotilaan haudalla, vain liekki paloi ja lämmitti kuutamoyössä.
Kukaan ei tullut häiritsemään, humalaisia ei näkynyt missään, vain muutamia matkailijoita liikkui kuvaamassa öistä Kremliä ja jokunen nuoripari toisiinsa kietoutuneina.
Taksilla ajaminen on Moskovassa nykyään vaikeampaa kuin silloin ennen. Takseja ei juuri näy ja niiden tilaaminen tiettyyn paikkaan tuntuu olevan lähes mahdotonta. Silloin pitää noudattaa moskovalaisen kadunmiehen neuvoa: kadunkulmaan seisomaan ja vasen käsi sojottamaan alaviistoon: yksityistaksi tulee kohta. Lännessä niitä sanotaan myös pimeiksi takseiksi. Ennen kuin astuu kyytiin, kannattaa vilkaista vähän kuljettajan naamaa.
Itse nappasin auton Arbat-kadun päästä, koska katolla kimalteli keltainen taksikyltti. Kun kuskin paikalla istui noin 70-vuotias mummo, uskalsin hypätä kyytiin. Jostain ilmestyi samanikäinen pappa, ilmeisesti aviomies, joka määritteli hinnan hotelliini, mutta ei tullut itse kyytiin.
Ennen liikkeelle lähtöä mummo sujautti taksikyltin penkin alle eli se olikin yksityistaksi. Ymmärsin mummon venäjästä sen verran, että ennen oli paljon paremmin. Suomesta hän tunsi Kekkosen. Eläke ei riitä elämiseen, siksi pitää suhata vanhalla Volgalla ruuhkaisia Moskovan katuja. Perille päästiin ja mummo kaasutti tiehensä.
**
Suomen Pankin tuoreen maksutaseen mukaan Suomen vaihtotaseen ylijäämä on noussut lähes kymmeneen miljardiin euroon. Eipä ihme, jos Etla pelkää eduskunnan villiintymistä budjettikäsittelyssä.