1960-luvulla ilmestyi salaisesta tiedustelusta kertonut kirja nimeltä "Ja Moskova tiesi jo kaiken". Täsmälleen sama nimi sopii kuvaamaan nykyhetkeä, jos Tallinnasta kantautuneet uutiset osoittautuvat tarkemmassa tutkinnassa todeksi.
Viron puolustusministeriön turvallisuusosaston päällikkö Herman Simm on pidätetty epäiltynä maanpetoksesta, toisin sanoen vakoilusta. Kyseessä on mies, jonka käsien kautta on kulkenut kaikki Naton ja Euroopan unionin salainen informaatio, joka ylipäätään on Viroon asti päätynyt.
Mikäli epäilyt pitävät paikkansa, silloin Moskovassa on ollut Naton suunnitelmista täsmälleen sama tieto kuin sotilasliiton jäsenmaan Viron korkeimmalla johdolla. Lisäksi venäläisiä on suoraan informoitu Viron omista päätöksistä, sillä Simmin vastuulla on ollut maan valtiosalaisuuksien suojelu.
Simm on myöskin ollut vihitty kaikkiin EU:n ja Naton tietoturvajärjestelmiin. Jos nekin tiedot ovat vuotaneet Venäjälle, aiheutuneen vahingon määrä on valtava.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että Moskova on tiennyt Naton toiminnasta kaiken sen, minkä jokin sotilasliiton jäsenmaakin tietää.
Simmin toimia on epäilty jo parin vuoden ajan, joten tuoreimpien tapahtumien aikana tietokanavat ovat saattaneet olla jo ehtyneitä. Yhtä kaikki, kyseessä näyttää olevan yksi suurimmista vakoiluskandaaleista Euroopassa vuosikymmeniin. Motiivina on ilmeisesti ollut raha, ja Moskovan kannalta sijoitus on ollut hyvä.
Viron kannalta vakoiluskandaali on äärimmäisen kiusallinen. Maa hakeutui Naton jäseneksi saadakseen selkänojaa Venäjän suuntaan eikä suinkaan välittääkseen Naton salaisuuksia suoraan Moskovaan.
Nyt luottamus Viroon on kärsinyt kovan kolauksen. Brysselissä on meneillään vahinkojen arviointi, ja Virossa pestään sisäpoliittista pyykkiä vielä pitkään. Lisäksi väistämätön kysymys on, onko Venäjälle vuotajia ollut muuallakin. Paras agentti kun on sellainen, joka ei jää kiinni ja josta ei mitään tiedetä.
Yhdysvaltain tiedustelu luottaa teknisiin välineisiin. Moskovassa sen sijaan on kautta vuosikymmenten ymmärretty, että parasta tietoa saa ihmisten avulla. Nykyiset ajat eivät näytä tekevän tästä poikkeusta. On realismia ymmärtää, että suurvaltojen tiedustelu- ja värväystoiminta ei ole kadonnut mihinkään.
Jos Venäjä tietää Naton aikeet yhtä hyvin kuin Nato itse, voi vain kuvitella sellaisen informaation hyödyllisyyttä. Viime aikojen valtapoliittisessa shakkipelissä Moskovan siirrot ovat olleet onnistuneita.
paakirjoitus@kaleva.fi