Nuori mies ajaa upouuden autonsa moskovalaisen kirkon eteen. Kirkon ovesta astuu pappi, joka siunaa auton. Kymmenen minuuttia kestävän toimituksen jälkeen nuorukainen kaahaa autollaan hullun lailla liikenteeseen suojelusenkelit turvanaan.
Taas uusi ajoneuvo Moskovan ja sen ympäristön arviolta neljän miljoonan auton joukkoon. Moskova on jättiläismäisten liikenneruuhkien halvaannuttama metropoli. Päivittäin autoilijat joutuvat viettämään tuntikausia ruuhkissa. Probka (korkki, ruuhka) lieneekin venäjän kielen käytetyin sana ainakin Moskovassa ja Pietarissa. Kaikki myöhästymiset on helppo kuitata probkalla.
Radiokanavien vakio-ohjelmistoa ovat ruuhkista varoittavat tiedotteet. Ruuhkassa kököttävät turhautuneet autoilijat soittelevat radioasemille, jotka jakavat tietoa edelleen kuuntelijoille.
Moskovalainen ammattiautoilija Andrei Kolobajev ajoi autoa pääkaupungissa jo Neuvostoliiton aikana. Tuolloin autojen määrä oli ehkä kymmenesosa nykyisestä.
Kolobajev sanoo, että Moskovan ruuhkat ovat nyt sitä luokkaa, että yksityisautoilun järkevyyden voi kyseenalaistaa.
-- Kun ensilumi satoi Moskovaan, tiet olivat täysin tukossa ja matka Sheremetjevon lentokentältä keskustaan kesti neljä tuntia, manaa Kolobajev.
Pietariin parkkitaloja metroasemien tuntumaan
Ruuhkat Venäjän suurkaupungeissa johtuvat nopeasti kasvavasta autokannasta.
Käyttöön otettujen uusien autojen määrä lisääntyy 20 prosentin vuosivauhtia ja kasvun oletetaan jatkuvan vahvana, koska Venäjän autotiheys on vain kolmasosa länsimaiden vastaavasta.
Kuitenkin esimerkiksi Pietarin historiallisen keskustan kadut on mitoitettu hevosvetoisia kulkuneuvoja eikä venäläisten suosimia kaupunkimaastureita varten.
Ruuhkia selittää osaltaan se, ettei liikennekulttuuri ole parantunut samaan tahtiin automäärien kasvun kanssa. Kaahailu on yleistä, ryhmittymissäännöistä ei piitata ja punaista valoa totellaan jos muistetaan. Liikennemiliisi on korruptoitunut ja onnettomuustilastot ovat karmeaa luettavaa. Joka vuosi Venäjän liikenteessä menehtyy yli 30 000 ihmistä.
Autoilun makuun päässeet venäläiset eivät kuitenkaan halua ottaa käyttöön tietulleja, koska niitä pidetään askeleena taaksepäin. Metrokuilusta kerran ylösnousseen on psykologisesti mahdotonta sukeltaa sinne takaisin.
Pietarissakin on mietitty keinoja ruuhkien ratkaisemiseksi. Laatokan metroasemalle on rakennettu parkkialue, johon autoilija voi jättää autonsa ja jatkaa metrolla keskustaan. Laatokan aseman hyvien kokemusten pohjalta kaupungin muidenkin metroasemien tuntumaan suunnitellaan laajoja parkkipaikkoja. Ongelmana on, että alueet metroasemien ympärillä on jo melkein täyteen rakennettu ja tontit maksavat tavattoman paljon.
Jotain hyvää Moskovan ja Pietarin liikenteessäkin on tapahtunut. Liikennevalojen yhteydessä on digitaalikello, joka ilmoittaa kuinka paljon valojen vaihtumiseen on vielä aikaa. Käytäntö rauhoittaa huomattavasti ryntäilyä liikennevaloissa.