Kajaanin kaupunginteatteri. Hell ´s Bells eli Rahkosen Tepin soratie helvettiin. Käsikirjoitus: Kalle Pakkala, Pasi Heikura. Ohjaus: Juha Hurme, Kalle Pakkala, Kristian Smeds. Äänisuunnittelu: Jaakko Vattulainen. Valosuunnittelu: Niko Kurola. Esitystekniikka Henry Pyy/Alpo Jakunaho. Näyttämömestari: Juha Komppa. Puvustus: Riitta Raunio-Mileva. Tarpeisto: Säde Oinonen. Kajaanin Klubi 27.9.
Ja tota, kun mä lähdin kattoon Pakkalan Kallen juttuu Hell´s Bells eli Rahkosen Tepin soratietä helvettiin, niin mä ensteks vähän kiroilin, kun esitys alkoi klo 22.00 lauantai-iltana. Tota mikäs siinä, mä tuumasin ja menin.
Ne on Kajaanin kaupunginteatterissa nykyään kovia saarnaaman. Välistä tuntuu, kun kattoo niiden juttuja, et ikään kuin istuis kirkossa ja kuuntelis jonkun herännäispapin saarnaa 1900-luvulta
No, ei se mitään niiden stoorit menee kyllä aika hyvin perille. Niinku tota, tää Pakkalan Kallen messuaminenki.
Joo tota, Kalle otti kovasti kantaa tämän päivän rankkoihin kysymyksiin kuten työttömyyteen, firmojen valumiseen ulkomaille eli ns. globalisaatioon, ihmisten irrallisuuteen, pintaliitojuttuihin kuten tähän julkkiskulttiin, musabisnekseen jne. jne.
Olihan Kallella paljo mikä otti sitä päähän ja se veti ne ulos niin että ikkunat helisi. Kalle osas muuten esiintyä silleen mukavasti. Se ei yrittänytkään kosiskella folkkaa, mut pakko sille oli välillä nauraa ihan kippurana, kun se noin vaan ohimennen heitti osuvia huulia tän päivän menosta.
Eniten mua nauratti Kallen jutut Katri Helenasta ja partioliikkeestä. Ja tota, sit mua kosketti Kallen alias Tepin käynti huorissa Helsingissä. Siinä jutussa oli ytyä. Se meni ihan liikutuksen puolelle silloin kun Kalle vaihto horisonttii ja alko kertoo miten se huora duuninsa perusteli ja hommansa Tepin kanssa hoisi.
Mut sit ku mä tulin himaan, niin mä vähän petyin, kun mä katselin tarkemmin kässäriä. Siel lopussa on teksti:"Työryhmä ei ota vastuuta mistään." Tota, eiks Kalle ollukaan juttunsa takana, mä mietin. Harmi. Tai ehkä tää oliki sellainen savolainen stoori, et vastuu on kuulijalla, mä sit lohduttauduin.
Koko Kallen jutun ydin oli kuitenkin rokkilyriikka ja -musa. Mulle esim. austraalialaisen kahdeksankymmentäluvulla maineeseen nousseen AC/DC:n musa ei ole tuttua kamaa.
Mä oon rokin kohdalla saanu kylvetyksen Bill Healyltä and his Cometsilta ja ollu kuvioissa mukana vielä Beatleksen ja Jimi Hendrixin aikoihin. Joten olin tietysti vähän aikaan pihalla, niin kuin se kuuluisa eno joka tipahti veneestä, kun Kalle tykitti AC/DC:n ja muiden mulle tuntemattomien rokkijätkien kamaa.
No ei se mitään, mä pääsin kyl nopeesti veneeseen takaisin, sillä Kalle soittaa rautasesti ja laulaa kanssa. Ja AC/DC:n Hell ´s Bells ym. muut esille tulleet biisit ei oo sanoituksiltaan ja muutenkaa mitenkään korneja. Ne on ihan ok.
Jos mun ikäset kysyy multa, et mitä sä pidit Pakkalan Kallen esityksestä, niin mä sanon, et joo. Ja tota, kun mä tiedän tyypin niin mä sanon, et mee vaan kattoo, siin jätkässä on touchia. Mutta tää Kallen juttu menee kyllä kuitenki parhaiten himaan tommosille kaksvitosille/kolmekymppisille älyköille.