Hallituksen normien purkutalkoot ovat tuomassa vahvemmat nelosoluet ja muut alkoholiprosentiltaan vastaavat juomat ruokakauppoihin, kioskeihin ja huoltoasemille.
Hallituksen työryhmä suunnitteli keväällä, että vahvempia myytäisiin jo vuoden vaihteessa, mutta aikataulua ei ole vielä vahvistettu. Alkoholilainsäädännön uudistus saattaa venyä kevätpuolelle.
Varmaa on, että tavallisissa kaupoissa myytävän oluen, siidereiden, lonkeroiden ja muiden tislaamalla valmistettujen juomasekoitusten korkein sallittu alkoholiprosentti nousee nykyisestä 4,7:stä 5,5:een.
Alle yhdentilavuusprosentin muutos ei tunnu suurelta mullistukselta, mutta sitä se on.
Valikoiman lisääntyminen kaupoissa ja muissa myyntitiloissa hyödyttää moninaisesti elinkeinoelämää, jonka näkökannat painoivat hallituksen vaa’assa eniten. Se myös käänsi keskustan alun perin hyvinkin kielteisen mielipiteen myönteiseksi.
Myynnin odotetaan kasvavan varsinkin pienissä kauppaliikkeissä ja jopa pelastavan niiden liikevaihdon, vaikka myyntiaikoihin ei tehty muutosta. Matkailu- ja ravintola-ala hyötyy, samoin panimoteollisuus.
Oluen kärräys Virosta tyrehtyy merkittävästi, sillä muutoksen uskotaan lisäävän kilpailua ja laskevan juomien hintoja Suomessa. Tähän saakka Alko on määritellyt näiden tuotteiden hinnan yksipuolisesti.
Nelosolut piristää liiketoimintaa, mutta asialla on vakava kääntöpuolensa. Jo lausuntovaiheessa moni asiantuntijataho epäili muutoksen järkevyyttä kansanterveydellisesti. Muun muassa Lääkäriliitto vastusti normien purun ulottamista alkoholiin.
Suomessa on alkanut ennakkopohdiskelu, millaisia seurauksia vahvempien juomien salliminen tulee yhteiskunnalle aiheuttamaan. Pahimman ennusteen mukaan kulutus kohoaa ja kansantalous joutuu vapautuksen maksajaksi, kun osalla kansalaisista viinaperäiset sairaudet kasvavat ja työkyky heikkenee.
Keskustelu on syytä käydä, mutta ilman pelottelua. Alkoholin kokonaiskulutus on ollut vuosia laskussa, joten nähtäväksi jää, kääntyykö se ylöspäin. Haitat todennäköisesti kasvavat, mutta vielä ei ole tietoa, missä mittakaavassa.
Siksi on kummallista, että osa alkoholitutkijoista uskoo Suomessa toistuvan vuoden 2004 alkoholiveron alennuksesta aiheutuneen tapahtumasarjan.
Tuolloin väkevien viinojen hinta aleni tuntuvasti, mikä näkyi alkoholisairauksien ja kuolemien lisäyksenä. Tilannetta rauhoitettiin muutaman vuoden päästä nostamalla vero lähes entiselleen.
Vertailu 12 vuoden takaiseen ei välttämättä ole oikein. Kyse ole kirkkaista viinoista vaan miedoista juomista. Uudistus on palvelun parannus kohtuukäyttäjille, joiden kokonaiskulutus ei tämän vuoksi nouse.
Vaaravyöhykkeellä on vähemmistö eli perinteiset suurkuluttajat, jotka hankkivat alkoholinsa, olipa laki miten tiukka tahansa. Toimenpiteet kannattaa keskittää heidän tilanteensa parantamiseen.
Pääkirjoitus