Puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes tykittää SDP:tä pelin politiikan lisääntymisestä, mutta suurin syy Vasemmistoliiton oppositioon jättämiseen löytyy hänen mukaansa keskustasta.
Keskustan kantaan vaikutti myös sisäinen valtataistelu. "Keskustassa käytiin hallitusratkaisun yhteydessä kamppailu siitä, ketkä pitävät valtaa puolueessa: uudistusmieliset vai mörköakseli", Siimes sanoo ja lisää: "Vaikuttaa siltä, että mörköakseli on niskan päällä."
"Keskustalle ei kelvannut, että mukaan mahtuisivat Vasemmistoliitto ja vihreät. SDP:ssä oli allergiaa sen suhteen, että hallitukseen otettaisiin vain vihreät. Siksi kirkko pantiin kootuilla selityksillä keskelle kylää ja otettiin äänettömäksi yhtiömieheksi RKP", Siimes toteaa uuden hallituksen pohjaratkaisusta.
Hänen mukaansa vasemmistoliitto ja vihreät eivät olisi alistuneet tähän rooliin. RKP:n avulla keskusta ja SDP maksimoivat oman vallankäyttönsä hallituksessa, Siimes huomauttaa.
Siimes kertoo odottavansa kiinnostuneena, millaiseksi uuden punamultahallituksen ohjelma muodostuu. "Keskustassa on isoja jännitteitä siinä uudistuuko puolue. Siellä käydään kamppailua siitä, onko politiikan sisältö liberaalimpaa ja uudistavampaa vai vanhaan tarraavaa ja miten tämä heijastuu hallituksen politiikkaan."
Nyt Siimeksestä näyttää siltä, että vanhoillisuusakseli jyllää keskustassa.
Sooloilut eivät syynä
Siimes sanoo, että SDP:lle olisi ollut politiikan sisältöä ajatellen ehdottomasti parempi, että Vasemmistoliitto olisi uudessakin hallituksessa. SDP:ssä pääsivät kuitenkin pelimiehet voitolle, Siimes antaa ymmärtää, mutta ei halua nimetä heitä.
Paavo Lipposen Siimes rajaa ulkopuolelle. Hän pitää arvossa politiikan sisältöä.
"Sitten SDP:ssä on niitä, joille olennaista on vain pelaaminen. SDP:n juoruosastolla on jo pitemmän aikaa ollut se intressi päällä, että he haluavat olla suurin ja kaunein ja mielellään ainoa vasemmistopuolue. Nyt yritetään heitellä yhtä ja toista meihin päin. Tällä hämärretään tietoisesti sitä, mitä SDP itse teki ", Siimes sanoo.
"Sen verran valtioviisas olen nykyään, että en sano nimiä, mutta SDP:ssä on ollut juoruosasto jo pitkään. Juorujen tarkoitus on hämärtää se, mitä SDP itse tekee", Suvi-Anne Siimes sanoo.
Hän torjuu arviot siitä, että hänen oma sooloilunsa Lipposen hallituksessa olisi kostautunut. "En usko, että sillä mikään merkittävä rooli on ollut. Varmasti erityisesti SDP:ssä löytyy henkilöitä, jotka eivät voi sietää minua, mutta voima- ja valtapolitiikassa sellaiset asiat eivät viime kädessä ole ratkaisevia. Enkä minä lähde juoksemaan juorujen perään ja reagoimaan joka risahdukseen", Siimes kertoo.
Hän toteaa olevansa politiikassa sen takia, että asioita yritetään muuttaa. "Minulla on tällainen selkeä sukupolvinäkemys asioihin. Yksi osa sitä on, että politiikkaa ei 2000-luvun Suomessa voi tehdä samalla tavalla kuin sitä on tehty 1970-1990 -luvuilla."
Vaarana paluu vanhaan
Uudessa hallituksessa Siimes näkee vaarana paluun vanhaan politiikkaan. "Uuden hallituksen rakentaminen on sellainen takaisin 1970-luvulla harjoitus." Hän muistuttaa, että keskusta ja SDP yrittävät löytää toisensa uudelleen tilanteessa, jossa maailmanpolitiikan rakenteet ovat selkeästi muotoutuneet uudelleen.
"Odotan kiinnostuneena, minkälaisia linjauksia uusi hallitus tekee EU-asioiden hoidon, Suomen kauppapolitiikan järjestämisen ja WTO-neuvottelujen suhteen ja minkä asennon se ottaa turvapoliittisen selonteon valmistelussa", Siimes sanoo.
Hän kertoo suhtautuvan skeptisimmin uudistumiskykyyn kauppaneuvotteluissa. "Keskusta muotoili hallitustunnustelijalle antamassaan vastauksessa tavoitteensa kovin voimakkaasti kansallisen edun näkökulmasta. Siinä olivat Suomen vientiteollisuuden, maatalouden ja julkisten palvelujen turvaaminen. Mietin, onko totta, että Suomessa on vielä tällaista tekstiä. Eikö keskusta ole ollenkaan havainnut sitä, että näissä neuvotteluissa on ihan oikeasti kysymys etenkin kehitysmaiden asemasta", Siimes ihmettelee.
Hän lisää, että vaikka maatalouden ja aluekehityksen turvaaminen EU:n laajentuessa on Suomelle keskeinen kysymys, vanhan punamullan jako- ja tukipolitiikkaan ei voida palata. "Yksi iso koetinkivi uudelle hallitukselle tulee olemaan se, pystyykö se suuntautumaan tulevaisuuteen vai katsotaanko vain menneisyyteen kansallisissa rahoitusratkaisuissa".
Siimeksen mielestä paluuta 1970-luvulle on myös se, että pyritään hallitsemaan tiettyjen kuuliaisuus- ja kumartelusääntöjen avulla. "Se on vanhakantaista politiikkaa, jonka vaikutusvallan kasvu on mahdollista nyt koottavalla hallituskoalitiolla", Siimes väittää.
Perään hän epäilee, että punamulta "lätkäisee sementtiä" niiden poliittisen kulttuurin murtumakohtiin, joita viimeisen neljän vuoden aikana on muun muassa virkanimityskäytännössä ollut.
Tietynlainen avoimuustesti Siimeksen mielestä on myös hallitusohjelman teko. Hän kummastelee, että ohjelma tuntuu olevan jo pitkälle valmis, vaikka varsinaiset hallitusohjelmaneuvottelut alkavat vasta tänään tiistaina.