Ruotsin uusin poliittinen skandaali on myrsky viinilasissa. Koko tapahtumasarjasta ei etsimälläkään löydä kuin vastenmielisiä piirteitä, ja tämä koskee niin maan politiikkaa kuin journalismia.
Ruotsalaisten uutisten ja tiedotteiden lukeminen on viime päivät vaikuttanut kuin absurdilta tuulahdukselta jostain toisesta todellisuudesta. Esimerkiksi käy ote valtiosihteeri Ulrica Schenströmin erosta kertovasta lehdistötiedotteesta: "Se tosiasia, että olen käynyt keskusteluita toimittajan kanssa ja siinä yhteydessä juonut viiniä on valitettavaa".
Siinä siis on pääministeri Fredrik Reinfeldtin tärkeimmän avustajan eron syy. Raskauttavinta asiassa tosin lienee, että hän nähtävästi oli kohun alettua kertonut vääriä tietoja esimiehelleen pääministerille. Kaiken tämän jälkeen ei muita vaihtoehtoja enää jäänyt kuin tehtävistä luopuminen.
Mutta tällöin puhutaan jo seurauksista, ei alkusyystä. Poliittisen skandaalin ytimessä on keskeisen virkamiehen ja toimittajan kostea ravintolailta. Laskua siitä kertyi 945 kruunua eli noin sata euroa, ja nyt ällistyttävää kyllä käynnissä on jo esitutkinta siitä, onko kyseessä lahjus.
Schenströmillä oli tuona iltana hallituksen kriisipäivystysvastuuta, ja alkoholin reipas juominen tietysti sopii siihen yhteyteen huonosti. Mutta vielä enemmän Ruotsin kriisi näyttää paisuneen siitä, että pöydän toisella puolen istui politiikan toimittaja. Illasta salaa otettuja kuvia on julkaistu pitkin Ruotsin lehtiä, mutta keskusteluun yksityisyyden suojasta ne eivät näytä johtaneen.
Tapahtumasarja paljastaa isoja eroja Suomen ja Ruotsin poliittisessa kulttuurissa. Ruotsissa poliitikkojen ja toimittajien yhteydenpito nähdään usein periaatteellisesti epäilyttävänä. Suomessa se on maan tapa. Erilaisia taustatapaamisia on Helsingissä ja muualla jatkuvasti.
Ei ole ongelma, jos eri toimijat tuntevat toisiaan. Niin heidän pitääkin. Työn sisältöön sen ei silti pidä antaa vaikuttaa.
Tuoreessa Uppsalan yliopiston tutkimuksessa vertaillaan suomalaisten ja ruotsalaisten käsitystä demokratiasta. Ruotsissa tärkeitä ovat hallitusmuodon periaatteet ja muotoseikat. Suomessa ollaan käytännönläheisempiä ja välitetään enemmän seurauksista ja tuloksista.
Schenströmin tapauksessa periaatteisiin ja muotoseikkoihin tuijottaminen näyttää kärjistyneen tekopyhäksi moralisoinniksi. Kyseessä on nainen, joka nuoresta iästään huolimatta oli raivannut tietään ruotsalaisen vallankäytön ytimeen. On todennäköistä, että hän matkan varrella on ennenkin istunut iltaa ihmisten kanssa. Ja jos nyt kuuluisaksi noussut tapahtuma oli enemmän yksityisluonteinen, sen pitäisi olla hänen oma asiansa.
Ainakaan siinä ei pitäisi olla aineksia hallituksen tähän asti pahimmaksi kriisiksi, kuten asiaa on luonnehdittu. Täydellisiä ja virheettömiä ihmisiä ei ole olemassakaan. Yhtä hyvillä tai huonoilla perusteilla voi kysellä pöydän toisella puolen istuneen toimittajan tai kameraa käyttäneen kuvaajan moraalin perään.
Yhä vieläkin Ruotsissa väitellään, mitä Göran Perssonin valtiosihteeri Lars Da-
nielsson oikein teki tsunami-iltana. Mutta mitä ikinä hän teki tai jätti tekemättä, se ei tsunamin ruotsalaisuhrien kohtaloon olisi vaikuttanut mitään.
Jotta tälläkin kerralla kaikki sujuisi Ruotsin malliin, Schenströmin seuraajan huomattiin heti maksaneen remonttimiehille palkkiota pimeästi käteen. Yhdessä ja erikseen kaikki tämä joka tapauksessa rasittaa pahasti Reinfeldtin ja hänen hallituksensa uskottavuutta. Reinfeldtin valitsemilla henkilöillä on ollut oudon suuri taipumus päätyä erilaisiin skandaaleihin.