Suomalainen luottaa esivaltaan, lakiin ja järjestykseen. Suomalainen ei kyseenalaista lain ja virkavallan olemassaoloa ja oikeutusta. Yleensä.
Joitakin poikkeuksia kuitenkin löytyy. Autoilu ja liikenne muodostavat oman moraali- ja koodikielensä, jota ulkopuolisen on vaikea ymmärtää.
Suomessa oikeus autoiluun on kasvanut jokaiselle kuuluvaksi kansalaisoikeudeksi. Jos tätä oikeutta yritetään karsia vaikka puhtaasti terveydellisin perustein niin jopa syntyy äläkkä. Oikeus autoiluun on pyhä ja ehdoton. Sitä ei saa kyseenalaistaa. Ei vaikka kuljettaja vaarantaisi itsensä ja muiden turvallisuuden liikenteessä.
Liikenteessä sääntöihin suhtaudutaan muutenkin leväperäisemmin kuin yhteiskunnassa muuten. Esimerkiksi ylinopeuden ajaminen on yleisesti sallittua ja laajasti hyväksyttyä.
Ja ylinopeuttahan Suomen teillä voikin ajaa surutta sillä kokenut kuski kyllä tietää poliisien kyttäyspaikat ja nopeudenmittausautomaattien sijainnin. Riittää kun nostaa kaasupoljinta oikealla kohtaa niin jopa voi taas rauhassa seuraavan tienpätkän ajan vaarantaa itsensä ja muiden hengen.
Toinen esivallan kunnioituksen harmaa alue liittyy rahaan. Mikäli suomalainen sattuisi kaikesta huolimatta jäämään kiinni ylinopeudesta olisi hänen luontainen oikeutensa yrittää keplotella itselleen mahdollisimman alhainen rangaistus.
Tulojen ilmoittaminen todellisuutta pienemmäksi on ollut yleinen kansanhuvi kautta vuosien. Tästä on syntynyt myös kokonaan uusi kansanperinteen lajinsa: poliisinhuijaamistarinoilla kilpaillaan jo saunailloissa ja kapakkapöydissä.
Täysin vastaava ilmiö tapahtuu vakuutusten maailmassa. Jos matkalla katoaa matkalaukku niin onpa ihme jos ei juuri tuossa laukussa sattunutkin olemaan vastikään ostettu uusi kamera, upouusi kannettava tietokone, isoäidin perintökorut ja jotain muuta pientä kallista.
Suomalaisen mielestä on ainoastaan oikein ja kohtuullista yrittää huijata vakuutusyhtiöitä, koska vakuutusyhtiöt ovat kuitenkin jollakin tavalla yrittäneet huijata laskutuksissaan. Tämän tiedon saa suomalainen jo äidinmaidossa.
Suomalainen löyhentää moraaliaan myös alkoholikysymyksissä. Yhdeksi kansalaisoikeudeksi on kautta historian katsottu mahdollisuus tuoda ylilasti viinaa tuomisinaan aina ulkomailla käydessään. Näin saadaan kierrettyä ikävä alkoholivero.
Nykyisin tämä yleinen harrastus on toki saanut aivan uuden mittaluokan haasteita, kun viinaa saa ihan luvan perästäkin tuoda tullessaan ainakin kohtuukäyttöä ajatellen riittävästi.
Mutta sittenpä onkin hommattu autoihin uudentyyppisiä säiliöitä, joihin viinaa voidaan lastata niin paljon kuin sielu sietää. Samanlainen toimintatapamalli koskee myös tupakkatuotteita.
Ja sitten taas toisaalta on paljon pieniä tekoja jotka jokainen suomalainen on valmis aina ja ehdottomasti tuomitsemaan. Vaikka ne eivät aiheuttaisi vahinkoa kanssaihmisille.
Kuinkahan moni suomalainen poliitikko joutuu vielä tilille nuoruutensa sauhuttelusta? Sitä suomalainen ei hyväksy eikä unohda. Ei kai koskaan.