Samaan aikaan kun presidentti George W. Bush harjoitteli kansankunnan tila -puhettaan, jatkoi ulkoministeri Colin Powell maansa huonontuneen maineen puolustamista lehtikirjoituksilla, jollainen oli luettavissa myös suomeksi (HeSa 21.1.).
Maltillisena pidetyn Powellin mukaan Yhdysvaltain strategia vapauden ja ihmisarvon edistämiseksi maailmalla on kaikkea muuta kuin yksipuolinen. Päinvastoin se rakentuu kumppanuudelle ja painottaa voimakkaasti Naton ja muiden liittoutumien kuten YK:n roolia. (YK:ta kaivataan takaisin Irakiin helpottamaan vallanvaihdossa.) Powellin mukaan amerikkalaisten strategia asettaa kuitenkin periaatteet kumppanuuden yläpuolelle.
Hän epäilee, että esimerkiksi "imperialistiset tavat" ovat osoittautuneet jo (globaalisti) hyödyttömiksi. Mutta ennen kaikkea: Yhdysvaltain tarkoitusperissä ja periaatteissa ei ole virheitä, ja Yhdysvaltain "maine rehellisenä ja myötätuntoisena valtiona" - ja valistuneena kansallisen edun tavoittelijana - tulee kestämään. Tuo maine tulee myös puhdistumaan niiden silmissä, jotka ovat epäilleet amerikkalaisten motiiveja, Powellin jutussa ennakoitiin.
Myötätuntoisen, rehellisen maan ja lisäksi kunnon liittolaisen maineestaan ovat huolissaan muutkin - kuten Japani.
Pääministeri Junichiro Koizumi sanoi jo joulukuussa, että Japania testataan näyttämään toiminnalla, eikä vain sanoilla, että se on sitoutunut liittolaisuuteen Yhdysvaltain kanssa, mutta myös hoitamaan kansainvälisiä velvollisuuksiaan.
Japani on kiillottanut kuvaansa anteliaana lahjoittajana, mutta viime maanantaina saapui japanilainen sotilasosasto ensimmäisen kerran toisen maailmansodan jälkeen merentakaiselle konfliktialueelle. Sen itsepuolustusvoimien etujoukko siirtyi Irakiin valmistelemaan maansa humanitaarista avustus- ja jälleenrakennustoimintaa.
Joukoilta on pasifistisen perustuslain mukaisesti kielletty osallistuminen hyökkäävään toimintaan, ja aseenkäyttö on kielletty, ellei niiden kimppuun hyökätä. Tuoreen mielipidekyselyn mukaan japanilaiset tukevat ja vastustavat hanketta yhtä paljon.
Yhdysvallat on painostanut maailman toiseksi suurinta taloutta antamaan Irakiin muutakin kuin käteistä. Samalla on arvioitu Irak-operaation näyttävän suuntaa sille, rakentuuko Japanin sotilaallinen turvallisuus tulevaisuudessakin yksinomaan sen liittolaissuhteen varaan.
Japanin entisissä vihollismaissa on nähty merkkejä sen nousevasta nationalismista. Japanissa on osoitettu tukea sille, että olisi jo korkea aika pyrkiä "normaaliksi" valtioksi myös suhteessa sotilaalliseen voimaan. Samoin konsensus aktiivisemman roolin ottamisesta maailmanpolitiikassa on vahvistunut.
Ulkoministeri Yoriko Kawaguchi totesi parlamentille, että Irakin jälleenrakennus on suorassa yhteydessä Japanin kansalliseen etuun. Noin 90 prosenttia sen tuontiöljystä tulee Lähi-idän alueelta.
Yhdysvallat on yrittänyt käännyttää Irak-linjoilleen myös Saksaa. Liittokansleri Gerhard Schröder on ottanut kuitenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa etäisyyttä isoon liittolaiseen ja avannut ovia "saksalaiselle tielle". Siis ei omia joukkoja Irakiin.
Sen sijaan Schröder on päättämässä kiertuetta - Afrikassa. Vieraillessaan Afrikan unionin päämajassa hänkin viittasi moraaliin. Hänen mielestään ei ole pelkästään moraalista vaan myös taloudellisesti ja poliittisesti järkevää tukea maanosan uudistusmielisiä matkalla kohti demokratiaa, vakautta ja yhteistoimintakelpoisia markkinoita.