pirjo.kukko-liedes@kaleva.fi
Ei kaksi ilman kolmatta, sanotaan. Jäädään siis odottamaan, kenen kokoomuslaisen suusta loikkaa seuraava sammakko.
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on monta kertaa pitänyt puolueensa eduskuntaryhmälle oppituntia siitä, että puolueen hyvien galluplukujen ei saa antaa sokaista. Hän on varoitellut ylimielisyyden ja vauhtisokeuden vaaroista.
Katainen putosi itse tähän kuoppaan rinnastaessaan opposition talvisodan aikaiseen Terijoen hallitukseen. Viikko sitten hallituksen kyselytunnilla Katainen joutui pyytämään julkisesti anteeksi opposition rinnastustaan Otto Wille Kuusisen maanpetturihallitukseen.
Katainen armahdettiin, mutta puolueessa ei otettu opiksi puheenjohtajan möläytyksestä. Jatkoa seurasi heti.
Sammakko loikkasi tuoreen opetusministerin suusta. Pari päivää Kataisen anteeksipyynnön jälkeen Henna Virkkunen luonnehti Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä
SDP:tä ja vasemmistoliittoa katkerien ihmisten puolueeksi.
Melkoista töräyttelyä.
Joko Virkkunen tajusi heti, mitä tuli möläyttäneeksi tai sitten häntä ojennettiin omien joukosta. Opetusministeri ei jäänyt odottamaan tämänpäiväistä eduskunnan kyselytuntia. Hän kiirehti itse pyytämään vasemmistolta anteeksi. Virkkunen selitteli tarkoittaneensa vasemmistopuolueiden tapaa tehdä politiikkaa, joka on hänen mukaansa asioita vastustava ja kielteinen.
Haastattelussa hän kylläkin sanoo, ettei katkerien ihmisten vasemmistopuolueissa hyväksytä sitä, että toiset ihmiset menestyvät. Puolueiden tavasta tehdä politiikkaa Virkkunen ei sano yhtään mitään.
Jokainen kansalainen valitsee poliittisen kotinsa ja äänestyskäyttämisensä oman pohdintansa ja harkintansa perusteella. Siihen kaikilla myös on täysi oikeus. Toisten arvojen ja vakaumuksen kyseenalaistamiseen tai arvosteluun muilla ei ole oikeutta.
Historiasta voi ottaa oppia. Tämän päivän tapahtumia tai käyttäytymistä ei kuitenkaan voi yksiviivaisesti rinnastaa menneeseen.
Erityisesti ministereiltä on lupa odottaa tyylitajua, harkintakykyä ja tasapuolista suhtautumista kaikkiin ihmisiin. Ministeri ei ole hallituksessa vain oman puolueensa vaan koko kansan etujen ajaja.
Kokoomuksen paisuva uhittelu on pantu muissa puolueissa tarkasti merkille. Sitä ei katsota hyvällä sen paremmin oppositiossa kuin päähallituspuolue keskustassakaan.
Mikä kokoomuslaisia sitten vaivaa? Joko mopo karkasi käsistä? Kihahtiko pahasti hattuun, kun puolueen kannatus ensi kertaa pomppasi mielipidemittauksissa 25 prosentin paremmalle puolelle?
Voimiensa tunnoissakin olevan pitäisi muistaa varovaisuus. Gallupsuosio voi kadota hetkessä. Yhä synkemmältä näyttävä taloustilanne voi tuoda isoja vääntöjä ja ikäviä ratkaisuja eteen hallituksessa. Mielikuva kokoomuksesta voi sen seurauksena keikahtaa kumoon. Imagollista kannatusta on muutenkin riittävän haasteellista realisoida vaaleissa, jotka ovat vasta parin vuoden päästä.
Kokoomus on Kataisen johdolla tehnyt hartiavoimin työtä sen eteen, että mielikuva puolueesta on pehmentynyt. Puolue ei jatkossa hyödy siitä, jos korkea kannatus mitataan liian aikaisin, pehmentynyt kuva alkaa rapistua ja kova linja nostaa päätään. Pahimmillaan kaikki tämä voi kostautua tulevissa yhteistyökuvioissakin.
Siksi muitten arvioinnista on syytä luopua ja keskittyä omaan tekemiseen.